Me – Kennel Birchrock’s

Windy, TImmy ja Handy talomme oman "joulupukin" kanssa

Windy, TImmy ja Handy talomme oman ”joulupukin” kanssa

Asumme pohjanmaan pohjoisosassa,
Ylivieskassa. Perheeseemme kuuluu kolme lasta ja kaksi aikuista,
rakastettava malamuuttinarttu, Birchrock’s Swan Song, Windy kolmannesta pentueestamme. Neljännestä pentueestamme otimme itselle Birchrock’s Torrentin elikkä Timmyn. Yhteisomistajia olimme Windyn siskolle Birchrock’s Secret Sagalle elikkä Siirille yhdessä Hannu ja Nina Hietasen kanssa. Kuudennesta pentueesta luoksemme palasi neljän kuukauden iässä Misty, eli Birchrock’s Will O’ THE Wisp. Sijoituksessa oli Mistyn sisko Hilla, eli Birchrock’s Wildflower.
Perheeseemme kuului myös Hauenkuonon Omena,
Omppu oli ihmisiä rakastava ”perhekoira”. Se oli
perheemme ensimmäinen oma koira, joka on johdattanut meitä
antaumuksellisesti ”malamuutti-ihmisten” maailmaan. Omppu menehtyi
mahalaukun kiertymään helmikuussa v.2011. Meidän ilonamme oli myöskin Handy, Birchrock’s Handy ensimmäisestä pentueestamme. Handy eli 10-vuotiaaksi ja päästimme sen emonsa luokse keväällä 2015.

Harrastamme koiriemme kanssa lähinnä luonnossa vaeltelua ja nykyisin
myös pyörällä ja reelläkin vetoa. Mielestämme malamuutti sopii hyvin
myös perhekoiraksi, vaikka sen pääasiallinen käyttötarkoitus onkin
rekikoirana toimiminen.. Jokatapauksessa kaikenlainen yhdessä toimiminen
ja harrastaminen on tärkeää perheessä, jossa on malamuutti.

Kasvatustyössä pidämme tärkeänä pentueen hyvää
luonnetta ja hyvää terveyttä, sekä rodunomaisuutta ja innokkuutta vetotyöhön.
Pentumme tulevat kasvamaan perheen
keskellä ja käytämme voimavaroja niiden sosiaalistamiseen.

Koiran kasvatusasioihin olemme perehtyneet yli neljäntoista vuoden
verran, tehden”tutkimustyötä”, keskustellen muiden, lähinnä
malamuutti-ihmisten, kanssa koiran käyttäytymiseen ja kasvatukseen ja
hoitamiseen liittyvistä asioista. Matti on käynyt Suomen Kennelliiton
kasvattajakurssin, ja kennelnimemme, Birchrock’s Kennel, hyväksyttiin
keväällä 2005.Olemme myös allekirjoittaneet Suomen kennelliiton
kasvattajasitoumussopimuksen, ja olemme Alaskanmalamuuttiyhdistyksen
jäseniä.

Olemme kasvattaneet seitsemän malamuuttipentuetta:

syksyllä 2004

kolme narttupentua ja viisi urospentua  H-pentue

kesällä 2006

kaksi urosta ja neljä narttua  M-pentue

Kesäkuun 6. päivä 2011

Kolme urosta ja neljä narttua  S-pentue

Marraskuun 14. 2013

viisi narttupentua ja viisi urosta  T-pentue

Tammikuun 20. 2015

viisi urospentua ja neljä narttua  A-pentue

Huhtikuun 4. 2016

Kuusi urosta ja kolme nartua W-pentue

Huhtikuun 8. 2019

Kolme urosta ja kolme narttua F-pentue

Seitsemän  ensimmäisen pentueemme pennut ovat löytäneet hyvät kodit, jossa niiden kanssa jaksetaan touhuta esim.
agilityä, vetoa ja näyttelyissä käyntejä. Erityisesti vetoharrastusta
pidämme tärkeänä ja rodunomaisena harrastuksena, jota toivomme
kasvattiemme omistajien harrastavan malamuuttiensa kanssa.

Pentumme ovat eläinlääkärin tarkistamia ja tunnistusmerkittyjä, ja
haluamme pitää yhteyttä tuleviin pentujemme omistajiin, auttaen uuden
pennun kotiuttamisessa mm. kirjalliset ruokinta- ja hoito-ohjeen mukaan
antaen. Toivomme aina, että pennut löytävät ulkoilusta ja
vetoharrastuksestakin nauttivan kodin ja että voimme vuosien varrella pitää yhteyttä molemmin puolin.

KASVATTAJAT TUTUKSI – kysymykset Joulukuussa 2017 Alma-lehdessä

1. Kennelnimesi ja miten sen valitsit?

Yhdessä mietittiin ja päädyttiin asuinalueemme englanninkieliseen nimeen. Birchrock’s = Koivukallion

2. Mikä on tai oli ensimmäinen malamuuttisi? Mistä, milloin ja miksi hankit sen?

Hauenkuonon Omena, eli Omppu, tuli meille Ypäjältä Hauenkuonon Kennelistä. Alaskanmalamuuttiin päädyimme Matin luettua Ruotsissa serkkunsa luona Polarhunden -lehteä. Serkulla oli samojedi, joten se rotu ja vetoharrastukset kiinnostivat Mattia erityisesti. Alaskanmalamuutti oli rotuna meille molemmille tuntematon. Kotiin palattuaan Matti ilmoitti, että jos koira hankitaan, se on sitten ehdottomasti alaskanmalamuutti. Meillä oli jo vuoden verran ollut haaveissa alkukantainen ja itsenäinen koira. Siitä alkoi rotuun tutustuminen kirjojen ja internetin välityksellä. Yksi alaskanmalamuutti tavattiin täällä Ylivieskassakin. Alaskanmalamuuttikasvattajia ei ollut monta vuonna 2000. Jouduimme odottamaan noin vuoden verran pentua. Valitsimme kahdesta tuolloin syntyvästä pentueesta sen, joka syntyisi ensimmäisenä, ja josta meille varmuudella luvattiin pentu.

3. Kuinka päätit aloittaa kasvattamisen, miksi kasvatat malamuutteja?

Kasvattamisen aloitimme alunperin siitä syystä, että halusimme Ompulle kaverin, ja nimenomaan sen oman jälkeläisen, koska Omppu oli meille oikeantyyppinen alkukantainen malamuutti. Aluksi Matti kävi vuonna 2004 Kennelliiton kasvattajakurssin ja minä perehdyin kurssimateriaaleihin kotona. Korvaamatonta apua saimme kasvatustyön alkutaipaleella , ja myöhemminkin, Hauenkuonon kennelin Sisko Nurmiselta. Hänen kanssaan on keskusteltu pitkiä puheluita vuosien varrella. Aina saimme apua ! Siitä suuret kiitokset Siskolle!

Kasvatustyö on erittäin mielenkiintoista, se on vienyt meidät mennessään. Olemme vuosien varrella saaneet seurata tiiviisti kasvattiemme kehittymistä ja tutustuneet upeisiin samanhenkisiin ihmisiin. Kasvatteja on nyt 48, ja jokainen niistä on kuin oma maailmalle lähtenyt lapsi. Onneksemme olemme saaneet myös tavata kasvattejamme vuosien varrella noin kymmenessä järjestämässämme alaskanmalamuuttiharrastajien / Birchrock’s kennelin kasvattien tapaamisissa. Kasvatustyössämme Matti on kennelimme järki ja minä tunne. Jokaisen pentueen edellä tulemme näin punninneeksi huolellisesti pentueiden hyvät ja huonot puolet. Tämä on meille yhteinen, rakas harrastus. Ja rotu ainut oikea.

4. Montako malamuuttia sinulla on tällä hetkellä kotona? Entä onko sijoituskoiria?
Kotona on nyt kolme malamuuttia. Kaikki omia kasvatteja. Windy on S-pentueestamme, Timmy T-pentueestamme ja Misty W-pentueesta. Meillä on myös yksi yhteisomistusmalamuutti, W-pentueen Wildflower eli Hilla.

5. Miten koirasi elävät? Asuvatko ne sisällä vai ulkona tarhassa? Viettävätkö aikaa perheen kanssa?

Koiramme elävät tarhalla öisin ja silloin kun emme ole kotona. Iltaisin ja viikonloppuisin ne ovat meidän seuranamme sisällä. Malamuuttiemme kanssa ”keskustellaan” ja vietetään yhdessä aikaa hoitotoimien lomassa.

6. Miten ruokit koiriasi?

Puolivuotiaasta alkaen kaikki malamuuttimme syövät samaa kuivamuonaa, Voima Rokkaa tällä hetkellä. Lisäksi lihaa, hirvenluita jne. Talvella tarpeen mukaan esimerkiksi naudanrasvarouhetta. Turkin vaihtuessa usein lisähivenaineita kuten sinkkiä ja kalaöljyä.

7. Kuinka huolehdit koiriesi päivittäisestä liikunnantarpeesta?

Matti juoksee malamuuttiemme kanssa, minä liikun niiden kanssa luonnossa kesät talvet.

8. Harrastatko jotain koiriesi kanssa? Juoksevatko valjakossa? Ovatko osallistunut rodunomaisiin kokeisiin/kisoihin?

Lyhyitä vaelluksia, vetoa kärryllä ja pienellä reellä kotitarpeiksi.. Joskus koiranäyttelyitä ihanien handlereidemme avustamana. Emme ole osallistuneet kisoihin tai kokeisiin oman kisavietin puuttumisen vuoksi. Harmittaa erityisesti Timmyn puolesta, kun sillä olisi kaikki edellytykset onnistua esimerkiksi kuormanvetokokeessa.

9. Ensimmäinen malamuuttipentueesi ja miten olet jatkanut siitä eteenpäin? Luettele kaikki pentueet ja seikat joita hait ja sait, menestyneet tai mielestäsi muuten onnistuneet yksilöt? Missä olet omasta mielestäsi nyt?

Ensimmäinen malamuuttipentueemme, H-pentue, syntyi syyskuussa 2004 Hauenkuonon Omena ja Vuodkulla Kodiak yhdistelmästä. Omppu oli tuolloin noin kolme ja puolivuotias. Olimme siihen asti kiivaasti etsineet tietoa alaskanmalamuuteista ja päädyimme Kodiakiin sen upeiden käyttötulosten ja kauniin ulkomuodon takia. Pentueeseen syntyi viisi urosta ja kolme narttua. Onneksemme yksi nartuista, Birchrock’s Harmony pääsi näyttelyistä ja vetoharrastuksesta kiinnostuneeseen perheeseen, ja myöhemmin Harmi valioitui ja kotonaan Mustasuvannon Kennelissä sai kaksi hienoa pentuetta. H-pentueesta kotiin jäi Handy urospentu.

Toinen pentue syntyi heinäkuussa vuonna 2006 yhdistelmästä Hauenkuonon Omena ja Hauenkuonon Hiilava ( Hila ) Hilan olimme tavanneet muutamia kertoja näyttelyreissuilla, ja erityisesti sen kaunis ulkoinen olemus ja liikkeet kiinnittivät huomiotamme. M-pentueeseen syntyi neljä narttua ja kaksi urosta.

Birchrock’sin kolmas pentue syntyi v. 2011 yhteisomistus nartullemme Salomaan Krettuttok ( Wanda ) ja urokselle Snoopy Face Antwerpenille, eli Antille. Antin menestystä upeana käyttökoirana ja usean maan muotovaliona olimme seuranneet jo pitkään. S-pentueeseen syntyi neljä narttua ja kolme urosta, kaikki kauniita ulkomuodoltaan ja myöskin hyviä veto-ominaisuuksiltaan. Pentueeseen syntyi kaksi pehmeäkarvaista pentua. Toinen niistä oli Birchrock’s Swan Song eli Windy. Windy on wooly kantaja. Windy jäi kotiin Handyn kaveriksi ja myöhemmin Windy on synnyttänyt kaksi pentuetta kennelissämme.

Neljäs Birchrock’s pentue syntyi vuonna 2013 yhdistelmästä

Birchrock’s Swan Song ja Birchrock’s Haldir. Tässä T-pentueessa halusimme yhdistää kauniin ulkomuodon ja vahvat veto-ominaisuudet. Keskustelimme pitkään Windyn käyttämisestä jalostukseen ja päädyimme vielä teettämään Haltille turkkitestinkin, koska halusimme varmistaa, ettei pehmeä turkin laatu periytyisi. Haltin omistajan kanssa olimme myöskin olleet yhteyksissä jo yhdeksän vuoden ajan, ja hänen näkemyksensä Haltista upeana työkoirana vahvisti päätöstämme teettää tuo yhdistelmä. T-pentueeseen syntyi yhteensä kymmenen pentua, viisi urosta ja viisi narttua. Pentueelle on periytynyt hienosti sekä kaunis ja kiiltävä turkki, upeat rakenteet, luonteet, että hyvät veto-ominaisuudet. Harmiksemme käyttötuloksia ei ole saatu vielä kenellekään näistäkään kasvateista, vaikka varmasti jokainen niistä varmasti täyttäisi odotukset. Näyttelytuloksia näillä kasvateilla on – ja useita SERTTEJÄ. Birchrock’s Torrent eli Timmy jäi

tästä pentueesta kotiin. Timmyltä puuttuu vielä yksi SERTI. Sen ensimmäiset jälkeläiset ovat syntyneet v.2017 Musikaalin kennelissä. Timmylle on toinen pentue on suunnittella toisen kasvattajan kennelissä.

Viides Birchrock’sin pentue, A-pentue syntyi v. 2015 tammikuussa (yhteisomistusnarttu Siiri ) yhdistelmästä

Birchrock’s Secret Saga ja Hauenkuonon Famolas Fievru. Pentueeseeseen syntyi yhteensä yhdeksän pentua, neljä narttua ja viisi urosta, joista Urho-pentu menehtyi infektioon viiden päivän ikäisenä. Tämän pentueen uros,Fami valittiin pentueen urokseksi erittäin vahvojen käyttötulosten ansiosta. Erityisesti tämän pentueen urokset ovat myöhemmin osoittaneet vahvaa vetopäätä, kuten toivomus olikin. Yksi tämän pentueen nartuista menehtyi sydänvikaan vain neljän kuukauden ikäisenä, mikä oli meille kaikille sekä syvä järkytys että yllätys. Onneksi kaikki muut tämän pentueen kasvatit ovat saaneet olla terveitä.

Viimeisin, eli kuudes Birchrock’s pentue syntyi vuonna 2016 huhtikuussa yhdistelmästä Birchrock’s Swan Song ja Attenmut’s Dalton. Pentue on W-pentue.

Tämä Windyn toinen pentue haluttiin saattaa alkuun Daltonin kanssa erityisesti siksi, että halusimme nähdä millaisia jälkeläisiä syntyisi kahden hienon suvun yhdistelmästä. Daltonin omistaja on useiden vuosien ajan ollut ystävämme Ylivieskassa, joten saimme tavata Daltonia usein ja kuulla sen hienosta luonteesta ja väsymättömästä vetohalukkuudesta. Pentueeseen syntyi kolme narttua ja kuusi urosta. Ulkoisesti nämä kasvatit ovat erittäin hyviä mittasuhteiltaan, liikkuvat kauniisti ja ovat

kauniita ilmeeltään . Myöskin luonteet ovat hyviä. Kaksi näistä kasvateista on saavuttanut nyt jo useita SERTEJÄ. Birchrock’s Will O’ The Wisp , eli Misty kolme

SERTIÄ ja se on ollut yhdesti ROP ja yhdesti VSP. Misty jäi meille kotiin Windyn ja Timmyn kaveriksi.

Birchrock’s Wood Spirit eli Wiima on saanut SERTEJÄ

seitsemän. Se on ollut myöskin ROP neljä kertaa ja kolme kertaa VSP. Tänä vuonna alaskanmalamuuttien erikoisnäyttelyssä se sijoittui kolmanneksi paras uros kehässä.

Wiima on upea olemukseltaan ja luonteeltaan. Se on perinyt selvästikin

isoisänsä Snoopy Face Antwerpenin upean pään ja mittasuhteet. Muutkin tämän pentueen jälkeläiset ovat ulkoisesti yhtä kauniita mielestämme, mutta niitä ei ole juurikaan käytetty näyttelyissä. Suurkiitos Wiiman menestyksestä kuuluu Silja ja Heikki Patalalle, jotka jaksavat kiertää näyttelyissä ja myös harrastaa Wiiman ja Lumi-kasvattimme kanssa vetojuttuja.

Omasta mielestämme olemme vuosien varrella jatkaneet mielestämme oikean tyyppisen malamuutin jalostamista kohtalaisen onnistuneesti.

10. Mitä seikkoja otat huomioon suunnitellessasi yhdistelmää? Mitä vaatimuksia asetat nartulle?

Yhdistelmää suunnitellessa tutkimme sukutauluja, jalostukseen suunniteltujen malamuuttien terveyttä, sekä käyttö- ja näyttötuloksia. Nartun on oltava tasapainoinen rakenteeltaan, terve ja hyväluonteinen, jotta se pystyisi hyvin hoitamaan pentunsa. Veto-ominaisuuksiakin tulisi löytyä. Pieniä virheitä voidaan nartussa hyväksyä.

Miten valitset uroksen? Mitkä seikat vaikuttavat eniten; näyttely/koemenestys, sukutaulu, luonne ym.?

Seuraamme uroksia näyttelyreissuilla jne. Nykyisin sosiaalisen median kautta voi tutustua alustavasti eri uroksiin ja niiden käyttöominaisuuksiin. Jos jokin uros alkaa erityisesti kiinnostaa, syvennymme sen jälkeen sukutauluihin ja olemme yhteydessä uroksen omistajaan. Omistajan kanssa keskustelemme uroksen ja sen sukujen terveysasioista jne. Joskus olemme myös teettäneet Alaskanmalamuuttiyhdistyksen pentueselvityksen. Mielellään myös tapaamme uroksen ennen astuttamista. Uroksen luonteen ja terveyden lisäksi pidämme tärkeänä, että uroksen olemus täydentää nartun olemusta ja että uroksella on kauniit piirteet, oikean mallinen pää ja vetävät liikkeet. Myös oikeantyyppinen turkki on eduksi.

12. Mitä tiedät rodun tilasta muualla maailmassa? Miten kommentoisit rotua Suomessa vrt. ulkomailla?

Emme juurikaan seuraa rotua muualla maailmassa muuten kuin satunnaisesti. Ruotsin ja Norjan malamuutteja seuraamme jonkin verran. Pelkät näyttelymalamuutit eivät juurikaan kiinnosta meitä. Suomessa kasvatetaan mielestämme pitkälti terveitä ja rodunomaisia alaskanmalamuutteja.

13. Oletko jäsen muissa rotujärjestöissä/

Emme ole

14. Mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudessa? Mihin tähtäät tästä eteenpäin?

Meillä on pari suunnitelmaa tulevaisuuteen. Suunnitelmien toteutuminen riippuu jalostuskoiriksi valittujen malamuuttien tulevista terveystutkimuksista. Mutta myös omasta jaksamisesta. Suunnitelmien kohdalla tulevat aina punnittavaksi järki ja tunteet. Kennelimme järki ( Matti ) ei aina taivu kennelimme pentukuumeilijan ( Heli ) tunteiden edessä. Mikä on sinänsä hyvä asia. Koiranjalostuksessa tulee tietenkin olla taustalla suurempia asioita. 🙂

Nyt haluamme toivottaa haastattelun lopuksi kaikille ALMAN lukijoille Lämminhenkistä Joulua ja Onnistumisten Uutta Vuotta 2018 !!

kasv1kasv2kasv3

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: