O- pennut reilun viikon ikäisiä

Kotikennelissä vallitsee taas rauhallinen tunnelma. Tiistaina pennut tulivat viikon ikään. Ne olivat jo muutama päivä ennen viikon ikää kaksinkertaistaneet syntymäpainonsa. Se tarkoittaa siis sitä, että Haiku on niitä hartaasti hoitanut ja imettänyt.

Maanantai-iltana Haiku alkoi olla hiukan levoton. Läähätteli ja käveleskeli ja kuopi lattiaa. Tiistaina vielä enemmän. Kuumetta ei ollut, eikä nisissä mitään kovempia kohtia. Vuotoakaan ei juuri ollenkaan. Mielessä kävi mahdollinen kalkkikramppi, kun ruokakaan ei tahtonut maistua. Pennut olivat edelleen hyvin rauhallisia ja Haiku hoiteli niitä. Pientä ärtymystä oli kuitenkin nähtävillä. Kalkkikrampista sanotaan näin :” Kalkkikramppi on sairaus, joka aiheutuu veressä olevan vapaan kalsiumin määrän laskusta. Sairautta esiintyy etenkin pienikokoisilla, useampaa pentua imettävillä emokoirilla kolmen ensimmäisen viikon aikana synnytyksen jälkeen. Syynä on liian vähäinen kalsiumin määrä ravinnossa. Kalkkikrampin oireet ovat aluksi lieviä, muun muassa ärtyneisyys, levottomuus ja läähätys. Emä voi alkaa hyljeksiä pentujaan, kävellä jäykästi, narskutella leukojaan ja lopuksi alkaa kouristella. Hoitona on eläinlääkärin antama kalsiumlisä, joka annetaan ensiapuna pistoksena. Kotona kalsiumin antoa jatketaan ohjeiden mukaan. Kalkkikramppia voi ennaltaehkäistä ruokkimalla emää kasvaville pennuille tarkoitetulla täysravinnolla.” Haiku sai siis kalkkitabletin ruoan lisänä. Myös eläinlääkäriin oltiin yhteydessä.

Eläinlääkäri ei ollut vakuuttunut kalkkikrampin kehittymisestä, vaan kehotti hankkimaan feromonihaihduttimen pentuhuoneeseen. Sellainenkin hankittiin. Keskiviikkoaamuna oireet vain jatkuivat ja oltiin uudelleen kaupungin eläinlääkäriin yhteydessä. ( klinikat hiihtolomalla ) Eläinlääkäri suostui ottamaan Haikun vastaan ja kalkkiarvot tutkittiin. Kokonaiskalkki oli hiukan alarajoilla, ionisoitua kalkkia ei saatu tutkittua. Eläinlääkäri suostui antamaan minimiannosen suonensisäisesti kalkkia. Ja kotona jatkettiin kalkkitableteilla, raejuustolla ja piimällä muun ruoan lisänä. Eilen Haikun vointi oli palautunut jo normaaliksi. Se on jälleen oma tasainen itsensä ja hoitaa pentuja antaumuksella. Pienten silmät alkavat tänään, kymmenen vuorokauden iässä , hiukan raottua. Kohta ne katselevat maailmaa pienillä nappisilmillään.

Jaa-a… ensimmäinen kerta kun tällaiseen kalkkikramppivaivaan törmäämme!! Onneksi konsultaatioapua on hyvin saatavilla!! Kasvattajafoorumit, ja Kasvattajan käsikirja- Parempaan pentutulokseen on loistava opus näissä. Ja kasvattajaystävä… Kiitos jälleen Sisko!!

Haiku ja pennut koettelemuksen jälkeen

Birchrock’s O-pentue on syntynyt 28.2. yöllä

Huh huh! Nyt aletaan pikkuhiljaa toipua täällä kotikennelissä… Haikun ja Aslakin ensimmäinen pentu syntyi klo 00.37 maanantain ja tiistain välisenä yönä!! 64 vrk astutuksesta . Ensimmäinen oli mustavalkoinen poika💗 Sitten harmaavalkoinen poika ja tyttö. Ja vielä kaksi mustavalkoista poikaa. Haiku rauhoittui noin klo 5 nukkumaan . Minä ja kullanarvoinen avustaja Eerika nukuimme myös pari tuntia. Sitten Haiku pääsi käymään ulkona pissalla ja minä vaihdoin pentulaatikkoon puhtaat aluset.

☺️Ensimmäinen pentu syntyi tosiaan tänään 28.2. klo 0.37 kovan työn takaa. ❤️ Haikun lämmöt pysyivät matalalla noin 37 asteessa ainakin sunnuntai-illasta alkaen. Avautumisvaihe alkoi sunnuntaiaamuna noin klo 7.30, ja kesti kaikenkaikkiaan 41 tuntia!! Haikun lämpö nousi 38:aan vasta maanantaina illalla noin klo 20.30. Sen jälkeen kesti siis vielä neljä tuntia, ennen ensimmäisen pennun syntymää. Oli kyllä raskain synnytys mitä olen kokenut! Onneksi Haikun omistaja, Eerika halusi olla synnytyksessä mukana. ( Matilla tietenkin tiistaina työpäivä, niin annettiin hänen nukkua ) 💗41 tuntia avautumisaika! Haiku oksenteli useita kertoja ja vaikutti hyvin kipeältä kolmen ensimmäisen pennun ajan. Kaksi viimeisintä syntyivät sitten lähes ” itsestään”. Noin klo 19.30 oltiin jo eläinlääkärin kanssa yhteyksissä puhelimitse. Varmuuden vuoksi! Onneksi häntä ei tarvittu sittenkuitenkaan sen enempää. 😇 Ensimmäinen pentu painoi 511 grammaa, toinen pentu jopa 620 grammaa! Kaikki muutkin pennut yli 500 grammaa…

Lopputulos siis viisi pentua. Ultrassa nähtiin kuusi pentua 28 vrk kuluttua astutuksesta, mutta jonnekin on se yksi pentu kadonnut. Tälläkään kertaa ei syntynyt yhtään punavalkoista pentua, mutta olemme hyvin onnellisia kaikista näistä terhakkaista viidestä pennusta. Ja siitä, että Haiku ja pennut voivat hyvin! Pentulaatikosta kuuluu lähinnä vain tuhinaa! Nyt voidaan rauhoittua pariksi viikoksi. Kunnes nämä pienet malamuutin alut lähtevät liikkeelle. Kaikille pennuille on löytynyt jo hyvissä ajoin myös hyvät kodit, joten sekin huoli on poissa.

Urakka ohitse ja Haiku syö pentulaatikossa

Haiku muutti kotikenneliin odottamaan pentujen syntymää

Eilen, perjantaina Eerika toi Haikun meille kotikenneliin! Astutuksesta oli kulunut 60 vuorokautta. Hyvin mutkattomasti Haiku asettui taloksi. Ei vikinää tai vinkumista tai levottomuutta. Illalla ruokakin maistui ja parin pissalenkin jälkeen Haiku asettui lattialle maton päälle yöunille. Aamu neljään asti se nukkui hiiskumatta mitään, sitten päästin Haikun takapihalle pissalle. Ja taas jatkettiin unia. Kuudelta seuraava herätys. Silloin käytin Haikua pienellä pissalenkillä ja sen jälkeen nukuttiin vielä pari tuntia!! Tällainen yö on kyllä melkoinen suoritus nartulta, joka omassa kotonaan on ulkokoira, lukuunottamatta lyhyitä sisälläoloja.

Tänään sitten Haikulle ei enää ole tahtonut ruoka maistua. Aamulla vielä vähän suostui syömään, mutta sen jälkeen ei mitään. Vain vettä. Olotila näyttää kylläkin hyvin rauhalliselta. Pentulaatikkoon Haiku pääsi tänään tutustumaan ja Koivukallion metsässä käytiin myös seikkailemassa. Lenkin alkupuolella Timmy yllätti meidät juoksemalla kovaa kyytiä meidän perään. Se oli saanut jotenkin takapihan juoksutarhan oven auki, ja lähti meidän perään. No, eipä siinä sen kummempaa tapahtunut. Timmy on rauhallinen herrasmies ja tykkää myös Haikusta, niinkuin kaikista nartuista… Saateltiin Timmy takaisin juoksutarhaan ja jatkettiin Haikun kanssa kahdestaa lenkkiä.

Nyt sitten vain odotellaan vielä jonkin aikaa! Toivottavasti tuleva yö vielä saadaan nukkua rauhallisesti! Maanantaina tulee täyteen tasan 9 viikkoa astutuksesta… 🙂

Haikun 54. tiineysvuorokausi

Tänään Eerika toi Haikun taas kotikenneliin käymään. Nyt on tiineyden 54 vuorokausi meneillään. Haiku on voinut oikein hyvin ja meillä ollessaankin se näytti oikein virkeältä ja energiseltä. Ja mikä hauskinta, se näytti olevan kuin omassa kotonaan. Hiukan sen mielestä oli jännittävää, kun menimme käymään takapihalla, josta se näki meidän Windyn, Timmyn ja Mistyn tarhassa. Onneksi tuo kolmikko ei nostanut ihan ”mörköelämää”, kun tällainen vieraileva neitokainen tuli niiden omalle reviirille. Ensi perjantaina Haiku sitten muuttaa meille odottamaan pentujen syntymää. Täyteen yhdeksään viikkoon on jäljellä enää yhdeksän vuorokautta. Nyt meinaa jo alkaa jännittää!! Huomenna Matti aloittaa pentulaatikon tekoa. Ja ensi viikonloppuna viimeistään laitetaan pentuhuone kuntoon odottamaan pentujen syntymää!!

Hyviä uutisia !!

Eilen illalla Haiku tuli taas pitkästä aikaa kotikenneliin muutaman tunnin vierailulle. Oli jännittävää tutkailla Haikun vatsalinjaa 27 vrk astutuksen jälkeen…. Eerika kertoi, että Haikun olemus on ollut aivan samanlainen kuin ennenkin, ja ruoka on maistunut hyvin. Silmämääräisesti olin näkevinäni ja tuntevinani tiineyden, mutta enpä uskaltanut vielä uskoa todeksi. No niin… tänään sitten odotus palkittiin, kun Haiku kävi ultraäänitutkimuksessa !! Haiku ja Aslak saavat pentuja !! Jos kaikki menee hyvin, syntyy ihan kohtalaisen kokoinen pentue helmikuun lopulla. Nyt sitten aletaan valmistautua siihen kaikin tavoin. Jännittävää, millaisia pentuja sieltä syntyykään 🙂

Toinenkin hyvä uutinen saatiin kuluneena viikonloppuna. Birchrock’s Faith Hope and Love, eli Sisu osallistui Kaarlo Väänäsen valjakossa Ukkohalla Paljakan MD-matkan 4 koiran luokkan kisaan. Matka lauantaina 2 kertaa 33 km, välissä 4 tunnin tauko. Tuloksena alaskanmalamuuttivaljakoiden voitto, nopein alaskanmalamuuttivaljakko ja ainoana malamuuttivaljakkona REK1 tulos. Kaarlo oli kertonut, että ”Sisu veti kuin härkä pyöräkoiran paikalla!” Todellakin, Sisu kulkee isänsä E.T.:n jalanjäljissä, ja on aivan nimensä veroinen 🙂 Suuret onnittelut Kaarlo Väänäselle!!

Timmy on nyt veteraanivalio

Loppiaisena matkattiin Matin ja Timmyn kanssa Sotkamoon. Olimme Siljan ja Heikin kanssa varanneet sieltä ”paritalomökit”. Siljalla ja Heikillä oli mukana Kuura ( Birchrock’s Fabulous Flower ) ja Pippuri ( Birchrock’s Chili Pepper ) . Tarkoituksena oli sitten sunnuntaina matkata yön hyvin nukkuneena Kajaaniin kansainväliseen näyttelyyn. Mukaan piti liittyä Kajaanissa vielä Ilona ( Birchrock’s Cranberry Caramel ) yhdessä Katriinan kanssa.

Mökkeily yhdessä oli kyllä aivan ihanaa, ja sovittiinkin, että joskus otetaan tällainen reissu uusiksi. Timmyn ja Kuuran hedelmällisestä romanssista ( seurauksena C-pentue ) oli kulunut jo reilu vuosi, mutta samalla tavalla ne silti näyttivät viihtyvän yhdessä. Timmy näytti tykkäävän kovasti myös villistä Pippurista.

Kun sunnuntaiaamu valkeni, kuului Haukiputaalta ikäviä uutisia… Ilonan omistaja Katriina oli sairastunut, joten Ilonan ensimmäinen näyttely siirtyi tulevaisuuteen. Kehässä oli siis ensimmäisenä junioriluokassa Pippuri. Pippuri esiintyi vauhdikkaasti ja kerkesi yhdessä välissä melkein heittäytyä tuomarin edessä myös selälleen. Tuloksena Erittäin hyvä EH.

Seuraavana kehään pääsi Timmy Siljan esittämänä. Timmy esiintyi tosi pirteästi ja juoksikin reippaalla askeleella. Siten FI MVA Birchrock’s Torrent, Timmy🥰 oli Kajaanin kansainvälisessä näyttelyssä VET ERI1, SA, PU3, VET SERT, VET ROP, VMVA . Lisäksi annettiin veteraani cacib. Timmy sai siis kolmannen veteraaniserttinsä, ja tuli siten myös Veteraanivalioksi. 🏆Tuhannet kiitokset Siljalle Timmyn esittämisestä!!! 💗💗💗💗💗💗💗💗💗💗

Kolmantena kehään pääsi Siljan kanssa Kuura. Muuten esiintyminen sujui mallikkaasti, mutta kun tuomari palasi pöydän luota Kuuran selän takaa ( niin ettei Kuura nähnyt häntä) tutkimaan ja painamaan Kuuran selkää käsillä, silloin Kuura yhtäkkiä murahti ja käänsi nopeasti päätä tuomariin päin. Tuomarin mielestä Kuura yritti näykätä häntä. Seurauksena hylätty. Jälkikäteen tätä yllättävää käytöstä on mietitty tietenkin monelta kannalta. Silja aikoo käyttää Kuuran ensimmäisenä kraniosakraaliterapiassa tutkittavana, ja jos siellä ilmenee jotain vaivaa, tutkitaan ehkä vielä lisää. Pari viimeistä viikkoa Kuura on käynyt pidempiä vetolenkkejä jne. Suljetaan siis tutkimuksilla ensin pois kipuasiat. Ja mietitään sitten lisää. Jokatapauksessa tämä käytös tuli aivan yllätyksenä!! Tosi harmillista tietenkin!! Mutta elämä jatkuu, ja toivotaan syyn selviävän ja tietenkin kovasti tsemppiä Siljalle ja Heikille!

https://jalostus.kennelliitto.fi/frmNayttely.aspx?Id=12665&R=243&fbclid=IwAR3b0Ae5TtlpaubUGxelxHnPauM3ldZHvs9JppNwFsxuyOEqg5VKXy3WneQ

Perinteinen Joulu 2022, paitsi että….

Joulusta on kulunut jo reilu viikko!! On ollut joulun jälkeen töiden kanssa niin haipakkaa, ettei ole ehtinyt edes kotisivuja päivittää. Meillä oli perinteinen koko perheen rauhallinen kotijoulu! Paitsi että Tapaninpävänä käytiin Eerikan ja Haikun kanssa lähellä Joensuuta, Ylämyllyssä, Tainaa ja Aslakia ( Fi Mva Pakkasukon Golden Beast ) tapaamassa.

Aslak ja Haiku tapasivat ensimmäistä kertaa toisensa, mutta jo ensi minuuteista voitiin nähdä, että treffiajankohta oli oikein hyvä. Ylämyllyssä viivyttiin noin puolitoista tuntia kahvitteluineen kaikkineen. Yksi onnistunut astuminen juoksun 14. päivänä! Päätimme, että siihen tyydytään, ja Haiku pääsee takaisin kotiin. Joten ei muuta kuin kohti kotia. Matka-aika oli muutaman pysähdyksen kanssa melkein 5 tuntia, Eerikalla ja Haikulla hiukan pidempi. Vielä pari päivää Haiku oli ”laulanut” kotonaan… Nyt pitää sitten vain malttaa odottaa tammikuun lopulle ultraäänitutkimusta. Jos kaikki menee hyvin, Koivukalliolla nähdään Birchrock’s kennelin 10. pentueen syntymä helmikuun lopulla!! Peukut pystyyn!!

Viimeisissä kuvissa näkyy meidän joulutunnelmaa!! 

Iloista Joulua toivottaa Kennel Birchrock’sin väki

Aivan kohta, huomenna, koittaa Jouluaatto!! Kuten aina, jouluvalmistelut on jääneet tehtäväksi vasta jouluviikolla, joten kova kiire tietenkin on painanut päälle. Lisäksi lisäjännitystä ja eräänlaisen ”jouluyllätyksen ” järjesti Haiku-neito, aloittamalla juoksut jo nyt, neljä kuukautta edellisten alkamisesta. Juoksut laukaisi todennäköisesti Haikun kanssa samassa pihapiirissä asustava Tessu huskynarttu, jolla juoksut alkoivat ensin. Eilen , torstaina, oli Haikun juoksujen 10. päivä, ja Eerika käytti sen progesteronikokeessa. Onneksi progesteroni ei ollut vielä ollenkaan noussut, joten sovimme, että Tapaninpäivänä sitten lähdetään käymään Aslakin luona. Mutta sitä ennen nautitaan pari päivää Joulusta!! Onneksi täällä kotikennelissä meidän omilla koirilla on meneillään aika seesteiset ajat.

Jyväskylän Nord näyttelyssä

Viime lauantaina päästiin sitten Timmyn kanssa Siljan ja Heikin kyydissä Jyväskylän Nord näyttelyyn. Takakontissa matkusti tällä kertaa vain Pippuri ( Birchrock’s Chili Pepper ) pentuluokkaan. Kyseessä oli 8 kuukauden ikäisen Pippurin toinen esiintyminen pentuluokassa. Pentuluokkaan oli ilmoitettu myös toinen Timmyn ja Kuuran pentu, Vimma ( Birchrock’s Cranberry Caramel ) .

Matka sujui mukavasti. Timmy istui välillä takapenkillä nenä takakonttiin päin ja vinkui Pippurille . 🙂 Näyttelypaikalla Paviljongissa oli taas kova tungos, kuten aina syksynäyttelyssä. Onneksi koiria ei näyttänyt stressaavan. Erityisesti Vimma otti hyvin rennosti ja leikki ja kieriskeli lattiallakin odotusaikana.

Kehässä sekä Vimma että Pippuri esiintyivät mallikkaasti. Vimmalle tämä oli ensimmäinen näyttely. Vimman arvostelu oli muuten hieno, mutta ilmeisesti maininta ”pitkä karvapeite” verotti sen verran, ettei kunniapalkintoa tullut . Pippurinkin arvostelu oli hieno, ja se olikin ROP pentu ja sai myös kunniapalkinnon.

Myöhemmin sitten Timmy iskä pääsi ties kuinka monennen kerran jo veteraaniluokassa esiintymään. Viime kevään jälkeen SA on ollut Timmyllä tiukassa. Erinomainen oli sen arvostelu kaikenkaikkiaan, mutta ei SA:ta tälläkään kertaa, vain ”sileä ERI”. Joten Heikin sanoja lainatakseni, ”mutta sehän on ihan kiva, kun Timmykin pääsee sitten taas kohta uudelleen näyttelyyn.” Eli viimeisen veteraanisertin metsästys jatkunee… 🙂 Timmy eiintyi Jyväskylässä ensimmäisen kerran yhdessä Siljan kanssa, ja hienosti esiintyikin!! Suuret kiitokset Siljalle !!

Pahoittelut huonolaatuisista kännykkäkuvista!!

Timmy ja Vimma

Omat karvaturrit

Nykyään tulee kirjoiteltua päivityksiä ja kuvattua tosi vähän omia malamuuttejamme, Windyä, Timmyä ja Mistyä! Johtuneekohan siitä, että elämämme on niin arkista ja tavallista, ettei juuri ole ”päivitettävää”? Jokainen päivä on tietenkin omanlaisensa, ja voimme olla onnellisia siitä, että toistaiseksi jokainen näistä omista karvaturreistamme on ollut terve ja energinen. Toivotaan että elämä jatkuukin näin, terveissä ja hyvissä merkeissä! Tässä ensilumen aamukuvia takapihalta, kun hain koirat häkiltä. Kuvissa suurin into on jo purettu…. Ja karvaturrit asettuivat kuvattaviksi. 🙂 Huomenna sitten sataakin jo vettä taivaan täydeltä… ;(

Ensimmäinen kuva vasemmalla Birchrock’s Torrent,”Timmy” ( pian 9 v ) ,

takana Birchrock’s Will O’ The Wisp, ” Misty” ( 6 v. ) ja

edessä molempien emä ( eri pentueet ) Birchrock’s Swan Song, ”Windy” ( 11 v. )

Edellinen Vanhemmat artikkelit