Kotikennelissä vallitsee taas rauhallinen tunnelma. Tiistaina pennut tulivat viikon ikään. Ne olivat jo muutama päivä ennen viikon ikää kaksinkertaistaneet syntymäpainonsa. Se tarkoittaa siis sitä, että Haiku on niitä hartaasti hoitanut ja imettänyt.
Maanantai-iltana Haiku alkoi olla hiukan levoton. Läähätteli ja käveleskeli ja kuopi lattiaa. Tiistaina vielä enemmän. Kuumetta ei ollut, eikä nisissä mitään kovempia kohtia. Vuotoakaan ei juuri ollenkaan. Mielessä kävi mahdollinen kalkkikramppi, kun ruokakaan ei tahtonut maistua. Pennut olivat edelleen hyvin rauhallisia ja Haiku hoiteli niitä. Pientä ärtymystä oli kuitenkin nähtävillä. Kalkkikrampista sanotaan näin :” Kalkkikramppi on sairaus, joka aiheutuu veressä olevan vapaan kalsiumin määrän laskusta. Sairautta esiintyy etenkin pienikokoisilla, useampaa pentua imettävillä emokoirilla kolmen ensimmäisen viikon aikana synnytyksen jälkeen. Syynä on liian vähäinen kalsiumin määrä ravinnossa. Kalkkikrampin oireet ovat aluksi lieviä, muun muassa ärtyneisyys, levottomuus ja läähätys. Emä voi alkaa hyljeksiä pentujaan, kävellä jäykästi, narskutella leukojaan ja lopuksi alkaa kouristella. Hoitona on eläinlääkärin antama kalsiumlisä, joka annetaan ensiapuna pistoksena. Kotona kalsiumin antoa jatketaan ohjeiden mukaan. Kalkkikramppia voi ennaltaehkäistä ruokkimalla emää kasvaville pennuille tarkoitetulla täysravinnolla.” Haiku sai siis kalkkitabletin ruoan lisänä. Myös eläinlääkäriin oltiin yhteydessä.
Eläinlääkäri ei ollut vakuuttunut kalkkikrampin kehittymisestä, vaan kehotti hankkimaan feromonihaihduttimen pentuhuoneeseen. Sellainenkin hankittiin. Keskiviikkoaamuna oireet vain jatkuivat ja oltiin uudelleen kaupungin eläinlääkäriin yhteydessä. ( klinikat hiihtolomalla ) Eläinlääkäri suostui ottamaan Haikun vastaan ja kalkkiarvot tutkittiin. Kokonaiskalkki oli hiukan alarajoilla, ionisoitua kalkkia ei saatu tutkittua. Eläinlääkäri suostui antamaan minimiannosen suonensisäisesti kalkkia. Ja kotona jatkettiin kalkkitableteilla, raejuustolla ja piimällä muun ruoan lisänä. Eilen Haikun vointi oli palautunut jo normaaliksi. Se on jälleen oma tasainen itsensä ja hoitaa pentuja antaumuksella. Pienten silmät alkavat tänään, kymmenen vuorokauden iässä , hiukan raottua. Kohta ne katselevat maailmaa pienillä nappisilmillään.
Jaa-a… ensimmäinen kerta kun tällaiseen kalkkikramppivaivaan törmäämme!! Onneksi konsultaatioapua on hyvin saatavilla!! Kasvattajafoorumit, ja Kasvattajan käsikirja- Parempaan pentutulokseen on loistava opus näissä. Ja kasvattajaystävä… Kiitos jälleen Sisko!!
Sitten harmaavalkoinen poika ja tyttö. Ja vielä kaksi mustavalkoista poikaa. Haiku rauhoittui noin klo 5 nukkumaan . Minä ja kullanarvoinen avustaja Eerika nukuimme myös pari tuntia. Sitten Haiku pääsi käymään ulkona pissalla ja minä vaihdoin pentulaatikkoon puhtaat aluset. 
Ensimmäinen pentu syntyi tosiaan tänään 28.2. klo 0.37 kovan työn takaa. 
Haikun lämmöt pysyivät matalalla noin 37 asteessa ainakin sunnuntai-illasta alkaen. Avautumisvaihe alkoi sunnuntaiaamuna noin klo 7.30, ja kesti kaikenkaikkiaan 41 tuntia!! Haikun lämpö nousi 38:aan vasta maanantaina illalla noin klo 20.30. Sen jälkeen kesti siis vielä neljä tuntia, ennen ensimmäisen pennun syntymää. Oli kyllä raskain synnytys mitä olen kokenut! Onneksi Haikun omistaja, Eerika halusi olla synnytyksessä mukana. ( Matilla tietenkin tiistaina työpäivä, niin annettiin hänen nukkua ) 
Ensimmäinen pentu painoi 511 grammaa, toinen pentu jopa 620 grammaa! Kaikki muutkin pennut yli 500 grammaa… 
oli Kajaanin kansainvälisessä näyttelyssä VET ERI1, SA, PU3, VET SERT, VET ROP, VMVA . Lisäksi annettiin veteraani cacib. Timmy sai siis kolmannen veteraaniserttinsä, ja tuli siten myös Veteraanivalioksi. 
Tuhannet kiitokset Siljalle Timmyn esittämisestä!!! 
Birchrock's Alaskanmalamutes 