Hillan ( Birchrock’s Wildflower )
ja E.T.:n ( Mukluk Q-N Quuraparta ) jälkeläiset ovat tänään jo vuoden ja 6 kuukauden ikäisiä!! Pyysimme ja saimme F-kasvattien omistajilta kuulumisia ja kuvia kotisivuillemme laitettavaksi. Tässä alla jokaisen kuulumiset erikseen. Ilo kuulla, että jokaisella F-kasvatillamme kuulostaa menevän tosi hienosti monipuolisten harrastusten keskellä ja vetointoakin näyttää periytyneen jokaiselle.
KUURA eli Birchrock’s Fabulous Flower TYRNÄVÄ
Tässä Kuura Tyrnävältä, terve! Olen iloinen ja energinen 1,5 vuotias malamuutti neiti. En malttaisi aina olla paikoillaan, mutta osaan myös rauhoittua tarvittaessa. Viihdyn todella hyvin ulkotarhassani, sinne saa aina parhaat herkut, välillä oikein kerjään tarhaan menoa varsinkin kun ruoka aika lähettyvillä😆 Tarhakavereinani asustelevat Lumi ja Wiima muutit. Haluaisin energisenä tyttönä painia heidän kanssaan riesaksi asti, yrittävät saada minut välillä muka rauhoittamaan mutta toistaiseksi siinä onnistumatta☺ Taas syksyn tullen ollaan päästy aloittamaan vetoharjoittelu. Tykkään vetämisestä ja silloin varsinkin innostun kun on muita koirakavereita matkassa. Tykkäisin myös vetää välillä kävelylenkeillä kaulapannassa ja se näyttää aiheuttavan omistajille välillä harmaita hiuksia😛 Autossa ja traktorissa matkustaminen on tullut tutuksi. Isäntä ottaa minut monesti mukaan työ hommiin, pääsen siinä samalla pelloille kirmailemaan. Remonttihallilla pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin ja saan siinä samalla paljon rapsutuksia😊 Emäntä käyttää minua metsäretkillä ja joskus ollaan saatettu käydä pyörähtämässä näyttelytreeneissä ja näyttelykehässä. Viimeksi osasin rentoutua näyttelyissä jo aika hyvin 😊 ( Silja ja Heikki Patala )
WILLOW eli Birchrock’s Firefly , OULU
Willow aikuistui tuossa noin vuoden iässä ja on sen jälkeen ollut perusluonteeltaan todella rauhallinen ja suurimmaksi osaksi helppo käsitellä. Toki itsepäisyyttäkin löytyy ja namit kulkevat käytännössä aina mukana, kun neiti on melko helposti niillä lahjottavissa, jos mikään muu ei toimi! Tällä vältytään täysstopeilta silloin, kun jonkun ihmisen/koiran luokse nyt vain olisi ihan pakko päästä, kun kaikki ovat vaan niin kivoja ainakin siihen saakka, kunnes toisin todistetaan! Willow kuuntelee kyllä pääosin erittäin hyvin ja osaa kaikki peruskomennot arkielämässä sisällä ja lenkeillä pärjäämiseen sekä myös joukon temppuja ihan vain omaksi iloksemme. Sanoisin, että Willown lempijutut elämässä ovat ruoka, toisten koirien kanssa leikkiminen ja maharapsutukset, tuossa järjestyksessä!
Meillä ei oikeastaan ole Willown kanssa vielä varsinaisia harrastuksia vaan kuljemme toistaiseksi lähinnä koirapuistossa ja kävelyillä. Koirapuisto on meiltä vain 200 metrin päässä ja sinne Willow aina haluaa suunnistaa! Willow tulee toimeen lähes kaikkien koirapuiston vakikävijöiden kanssa ja monet nähdessään nostaa kovan metakan, kun on niin mielissään jälleennäkemisestä! Pennut ovat Willowsta ihan mahtavia ja osaa leikkiä pientenkin kanssa todella nätisti. Silloin kun puistossa ei ole ketään niin käydään mukavan pitkiä lenkkejä mahdollisimman paljon eri reiteillä, jotta olisi aina jotain uutta nuuhkittavaa. Annan usein Willown päättää reitin (kohtuuden rajoissa!) ja välillä poiketaan poluiltakin, jos jotain mielenkiintoista löytyy. Meillä on onneksi täällä aivan mahtavat lenkkeilymaastot joka suuntaan. Willow ulkoilee vähintään 3 tuntia päivässä vuodenajasta riippumatta ja tulee kyllä kertomaan kovaäänisesti, jos ei ole järjestetty tarpeeksi tekemistä. Willow on lenkeillä onnellisimmillaan silloin, kun olemme kaikki kolme laumana liikenteessä. Kesällä käytimme Willowta muutamia kertoja uimassa, ja neiti tuntui tykkäävän kerta kerralta enemmän, joten tätä varmasti jatkamme ensi kesänä. Kickbike on myös hankittuna, ja seuraavaksi ohjelmassa onkin vetotreenien aloittaminen.
Sisällä Willow tykkää, kun toinen meistä piilottaa nameja pitkin asuntoa hankaliinkin paikkoihin toisen ollessa lenkillä neidin kanssa. Willowlla on myös harrastuksena ”television katselu” eli ikkunan edessä olevalla tuolilla istuminen, josta näkee mukavasti muutaman metrin päähän pyörätielle ja polkukin lähtee ihan tuosta edestä, jota koiranulkoiluttajat ahkerasti käyttävät. Willow saa aika usein savuluita purtavaksi ja tykkää niitä piilotella ja siirtelee myös paikasta toiseen, jos epäilee, että piilo ei ole pysynytkään salassa (sängyt ovat valitettavasti yksi suosikkikohteista). Willow tykkää heitellä tennispalloa itselleen! Lisäksi saa iltapäivisin yleensä välipalaksi pienen määrän nappuloita pallon sisällä, millä on myös kiva pelata! Muuten kyllä kyllästyy leluihin aika nopeasti.
Willow on aivan loputtoman utelias ja nähdessään/kuullessaan/haistaessaan jotain uutta ei millään haluaisi liikahtaa, ennen kuin kohteen tarkoitus on selvitetty. Willow herättää minut aamuisin kipuamalla sänkyyn kasvoja nuolemaan ja puskemaan päätään minua vasten, maailman paras herätyskello! Willow tykkää läheisyydestä ja pitää jopa halauksista. Veljentyttöni Sara on ihan onnessaan aina nähdessään Willown, kun häntä saa paijata lähes loputtomasti (toisin kun aiempia koiriamme). Willow on uusien asioiden ja koirien kanssa aika varovainen (tottuu kyllä lopulta kaikkeen), mutta tämä itsesuojeluvaisto ei tunnu koskevan ihmisiä, sillä saattaa heittäytyä lenkillä suoraan ventovieraan eteen rapsutuksia kerjäämään, jos tunnistaa että tulija pitää koirista! Willow pärjää yksin kotona ilman ongelmia silloin harvoin, kun joudumme neidin yksin jättämään. Tervetulotoivotukset ovat kyllä aina äänekkäät, vaikka vain toinen meistä olisi ollut jossain käymässä!
Willow on pääosin sosiaalinen muiden koirien kanssa ja koirapuistosta löytyy monta eri kokoista ja näköistä kaveria. Eniten tykkää ehkä valkoinenpaimenkoira Väinöstä, jonka kanssa saa painia rajustikin, kun molemmat ovat samankokoisia sekä pystykorva/lapinkoirasekoitus Romista, jonka kanssa on huippua leikkiä varsinkin kepeillä sekä takaa-ajoleikkejä. Willowlla on myös ”isosisko” Sylvi, kaverini 7-vuotias kultainennoutaja, joka on meillä aina välillä hoidossa ja Willow on toisaalta ollut kaverillani hoidossa ja tulevat aivan mahtavasti toimeen keskenään!
Vielä tähän loppuun haluamme kovasti kiittää Heliä ja Mattia, että saimme Willown elämäämme ollessamme muuten hankalassa elämäntilanteessa! Willow on ollut juuri sitä, mitä toivoimme ja odotimme ensimmäiseltä malamuuttipennultamme! ( Elina Orajärvi ja Ian Russel-Jones )
LILA eli Birchrock’s Flowergirl , II ( asuu Iissä)
Lila Birchrock Flowergirl 1,5 v. Isoksi ja vahvaksi vetokoiraksi kasvanut kaverinsa Leevin eli Nöhverön Leonardon rinnalla. Lilahan oli aluksi hyvin arka luonteeltaan hyvä että uskalsi lähteä kävelylenkille, ihan piti houkutella mukaan joka vähän latisti tunnelmaa että tuleekohan hänestä vetokoiraakaan. Nykyään on sitten jo ekana lähdössä mihin sitten ikinä mennäänkään. Lila on aina ollut ihmisläheinen ja kaipaakin rapsutuksia aina tai suorastaan vaatii sitä kun taas toisaalta harjaa ei saanut käyttää turkin hoitoon ollenkaan eikä pyyhettä kuivaamiseen, ei vaikka namuja oli lähellä. Inhoaa kuivaamista edelleen mutta harjataan jo vähän siis vähän joten kesä oli kuumaa aikaa ja pohjavillaa on edelleen. Lopputalvi oli todella liukasta aikaa joten oltiin aika lailla pihapiirissä kun ei lenkillekään uskaltanut lähteä, keväämmällä käytiin potkuroimassa, josta Lila nautti täysin rinnoin. Oli ihana nähdä ja huomata että kyllä hänestä vetokoiraksi on. Sitten iski korona ja taas oltiin pihapiirissä.
Koronan takia ei käyty missään, pääsiäisenä päästiin rekiä vetämään Rukalla ja sekin onnistui hyvin. Nyt on menty jo kickbaikilla viimeviikolla eka kerran itsekseen onnistuen tosi hyvin. Olen tosi ylpeä hänestä.
Muutoin koiratapaamiset näyttelyreenien pois jäännin koronan takia on minusta huono asia joten niitä toivoisin tapahtuvan joskus niin tietää miten käyttäytyy muiden koirien kanssa. Ne on jääneet niin vähälle. Nuori koira vielä joten odotellaan.
Perusasiat toki osaa. Ihana Lila vetoharrastuksesta tykkäävä malamuutti. Näyttelyitä ei siis olla käyty ja taitaa mennä ensi kesään ensimmäinen kerta. ( Susanna Aalto-Iivari ja Jani Iivari )
SISU eli Birchrock’s Faith Hope and Love, KIIMINKI
Luonteelta Sisu on iloinen, energinen, leikkisä, kiltti ja kuuliainen poika. Sisun kanssa harrastetaan aktiivisesti vetolajeja. Sisu käy vetolenkeillä 1-6 koiran kokoonpanoissa vaihdellen. Sisu on perinyt erittäin hyvin vetopäätä ja pystyy nuoresta iästä huolimatta olemaan jo valjakon johtaja parissa yhdessä Mayan kanssa. Ensimmäinen testi valjakkokilpailuihin tulee 10.-11.10 Alma Off Snow:ssa 2-koiran kärry rek-koe. Kilpailuun Sisu lähtee yhdessä Mayan kanssa. Sisun kanssa harrastetaan myös näyttelytouhuja käyden näyttelytreeneissä aina silloin tällöin. Jos korona aika sallii näyttelyn järjestämisen, ensimmäinen virallinen näyttely on tammikuussa Posiolla. Sisun kanssa käydään myös ihan perus kävelylenkeillä vaihtelevissa paikoissa. Lisäksi Sisu leikkii useasti myös erityisesti lauman nuorimman koiran Lumin kanssa. Sisu tulee hyvin toimeen kaikkien lauman koirien kanssa, Sisun lisäksi laumaan kuuluu 6 malamuuttia. Sisu ja lauma asuu pääosin ulkona, mutta jokainen vuorollaan pääsee myös sisälle rapsuteltavaksi. 😍 Sisu tulee hyvin toimeen myös kaikkien vieraiden koirien kanssa. Katsoo kiinnostuneena ja heiluttaa häntää, välillä pääsee myös leikkimäänkin heidän kanssa.❤ ( Anna Saarela ja Kaarlo Väänänen )
RONNIE eli Birchrock’s Freebird , PUDASJÄRVI
Ronnie on iso poika jonka kanssa liikkuminen on mukavaa! Alusta asti on ollut havaittavissa että vetohaluja on ja ne tulevat parhaiten esille hitaammalla vauhdilla mentäessä. Tässä odotellaankin kovasti talven tuloa ja kuormanvetovaljaiden ostamista jotta päästään kokeilee kunnon valjailla vetohommia. Ronnie on omaksunut hienosti käskyjä kun liikenteessä mennään, esim. Suojateiden ylityksissä ”seis” käskyt on koko ajan käytössä ja ne sujuu hyvin. Makupalat on toiminu hyvänä motivaattorina harjoittelussa ja poika osaakin olla makupalaa vailla kun tietää tehneensä hyvin 😁. Ronnie tulee tulee toimeen oman perheen koirien kanssa, Kimu vanhus piristyy aina Ronnien kanssa juostessa ja pikku Koda yrittää kovasti ottaa alfa uroksen paikkaa itelleen 😂 . Tien päällä kohtaamiset toisten koirien kanssa riippuvat paljolti myös vastapuolen koirien olemuksesta. Joskus pitää vähän rähistä mutta toisinaan saattavat uros koirienkin kanssa olla hyvinkin kavereita. Ronnie on mahtava malamuutti, joka haastaa sopivasti meitä ihmisiä ja jonka kanssa odotetaan mielenkiinnolla tulevia yhteisiä vuosia. Lapset ovat Ronnien koulutuksessa mukana usein ja saavat kokeilla omia taitojaan tämän kovapäisen rodun kanssa. Siinä heilläki on muodostunut hyvä keskinäinen suhde 😍( Kati Poijula ja Niko Siekkinen )
SULO eli Birchrock’s Four Strong Winds , BERGEN Norjassa
Sulo on vaiherikkaan kesän jälkeen asettunut taas aloilleen kotiin Bergeniin, ja syksy harrastuksineen on pyörähtänyt jo hyvään vauhtiin. Kesällä kävimme reissussa sekä isojen lastemme luona Hampurissa taas vaihteeksi haistelemassa miljoonakaupungin tuulia että Suomessa, missä vietimme pari viikkoa lähes “keskellä ei mitään” Torniossa ja Kuusamossa. Hampuriin menimme täältä Bergenistä laivalla ensin Tanskaan ja sieltä junalla Hampuriin. Paluumatkalle otimme sieltä tyttäremme auton, jolla ajoimme Tanskan ja Norjan läpi kotiin ja myöhemmin Suomeen. Kuusamossa teimme Sulon ensimmäisen useamman päivän vaelluksen, kun kiersimme viitisenkymmentä kilometriä Karhunkierrosta kolmessa päivässä. Sulo oli oikein reipas vaeltaja ja 13-vuotiaan Onnin lämpöinen telttakaveri, vaikka malamuutin kynnet kuulemma voivat olla vähän terävät, kun oikosenaan olevia jalkoja päin yöllä valuu teltan ollessa sopivasti vinossa. Lomalla pääsimme tapaamaan myös Sulon E.T-isää ja Sisu-veljeä sekä omistajiensa Annan ja Killen koko laumaa. Heliä ja Mattiakin oli tarkoitus käydä tapaamassa Ylivieskassa, mutta se valitettavasti jäi. Kesälomareissumme nimittäin päättyi ennen aikojaan suru-uutiseen, kun kotona Bergenissä Sulon isoveli, 27-vuotias meidän rakas Toni-ponimme sairastui, ja sillä todettiin syöpä, jolle ei siinä vaiheessa voinut tehdä enää mitään. Ajoimme pikavauhtia Kuusamosta kotiin jättämään Tonille jäähyväiset. Sulo ei tietenkään asiasta mitään ymmärtänyt, mutta taitaa vähän kaivata karvaveljeään, kun hakee nyt selvästi kontaktia lenkillä kohtaamiinsa vieraisiin hevosiin, kun ennen kulki vain oman ponin vierellä ja muista pysyi mieluusti kauempana.
Illat meillä täyttyvät nyt aika pitkälti Sulon harrastuksista. Aloitimme elokuun lopussa viikoittaiset agilitytreenit. Agilityä olimme kyllä jo kevään mittaan kokeilleet useammalla viikonloppukurssilla, ja se on ehdottomasti yksi Sulon lempiharrastuksista. Vetotreenitkin ovat alkaneet taas ilmojen viilettyä, ja nyt olemme päässeet vetolenkeille lähes joka viikko, joskus useammankin kerran, kun vaan lämpötila on ollut alle 12 astetta. Meillä onkin nyt ihan uusi syy odottaa talvea ja toivottavasti myös lunta. Viime talvena emme montaa kertaa suksille päässeet, mutta toivotaan nyt parempilumista talvea! Näiden “pääharrastusten” lisäksi käymme aina ehtiessämme TOKO-treeneissä, jälki- ja hakuhommissa ja näyttelytreeneissä. Kaikkiin näihin emme ihan joka viikko ehdi. Totta kai lenkkeilemme myös niin Bergenin vuorilla kuin kaupungissakin.
Sulo on joissain suhteissa selvästi “aikuistunut”, ja alkaa olla kooltaan varmaan aika lailla täysikasvuinen. Kesällä Sulolla oli selvästi jonkinlainen murrosikä ja tietynlainen “pelkovaihe”, jolloin rajoja piti toisaalta vähän kokeilla ja toisaalta jotkut asiat oudoksuttivat, jopa vähän pelottivat, vaikka sellainen ei ole ollut Sulolle tyypillistä. Tuo pelkovaihe tuntuu menneen ohi, mutta rajoja testaillaan välillä vieläkin. Välillä Sulo kyllä myös on edelleen ihan leikkisä “pikkupentukin”. Sulo tykkää vetoleikeistä ja myös noutamisesta – malamuuttimaisesti vaan Sulo harvemmin tuo esineitä suoraan meille, vaan matkalla pitää ensin itsekseen leikkiä niillä ennen kuin tuo ne taas heitettäväksi. Sulo kuitenkin yleensä haluaa leikkiä nimenomaan meidän kanssamme ja saattaa aloittaa leikin itsekseen vaikkapa jollain räsyllä, mutta pian se “suuttuu” räsylle, ärähtää sille, ja tuo sen meille vedettäväksi tai heitettäväksi. Samaa se tekee luiden kanssa, kun ne eivät pysy mieleisessä asennossa, ja sitten ne pitää tuoda jollekin meistä “luutelineeseen”. Tuntuu kyllä ihan uskomattomalta, että Sulo on jo puolitoistavuotias – ja vähän haikealtakin, että mihin se pentuaika oikein katosi! ( Inari, Petri ja Onni Kursula )
Kautta aikain ensimmäinen Birchrock’s kasvatti teki sen, mitä kauan on odotettu!!
Osa syynä varmasti vielä se, että kisapäivän lämpötila oli melko kuuma. ( Anna Saarela kertoi Kaarlon kertoneen ) Sellainen urheilijakoira tämä Sisu.
Kilpailumatka oli 5 kilometriä. 
Birchrock's Alaskanmalamutes 