Tänään on sitten ollut Matin ja minun viimeinen syyslomapäivä. Syysloman kohokohta oli tietenkin Kuusamon reissu! Sen jälkeen minun aikaani on mennyt paljon äitini sairausasioiden hoitamiseen. Ja Matti on hoidellut talomme pihan syyshuoltoasioita. Tänään kuitenkin järjestettiin niin, että Timmy pääsi jo toisen kerran Virpi Someron hoidettavaksi Alavieskaan. Heinäkuussa Timmy kävi Virpin kraniosakraaliterapiassa, kun se ontui oikeaa takajalkaa. Ontumista ei sen jälkeen ole ollut!! Taustalla on kolme vuotta vanha tapaturma, kun hirvi iski Timmyä takapäähän, ja sen häntäluu murtui. Ontumista ei sen ensimmäisen käsittelyn jälkeen ole tosiaan ollut, mutta jonkinlaista arkuutta takapäässä kuitenkin, joten ajattelimme toisen käsittelyn tekevän Timmylle hyvää.
Saavuttuamme Virpin hoitolalle Timmy haisteli hoitohuoneen huolellisesti , ja kun Virpi oli istuutunut lattialle, Timmy meni muitta mutkitta Virpin luokse, käänsi selkänsä hänelle ja asettui makuulle hänen eteensä !! Uskomatonta, mitä kaikkea koira voi ymmärtää!! Sen jälkeen suurin osa hoitoajasta meni Timmyn ”nukkuessa” Virpin antaessa sille kraniohoitoa!! Olin aivan ällistynyt Timmyn käytöksestä. Sen ainakin tuosta voi päätellä, että Timmylle oli jäänyt mukava muisto ensimmäisestä hoitokerrasta.Ja toivotaan, että myös arkuus takapäästä häviää nyt toisen käsittelyn jälkeen!!https://www.virpisomero.com/?fbclid=IwAR00fHwBmXUsWAI7Bla-T-HVM1Z6nTayHu_af5wFeYXvbbYtVSw-AFJyJVM
Windyn ja Mistyn kanssa kävin sitten tänään pitkällä ”vaelluslenkillä” läheisellä pururadalla. Sen jälkeen Windy, Misty ja Timmy saivat hiukan leikkiä yhdessä takapihalla, vaikka Matilla oli edelleen puusavotta kesken.Vetojuttuja ei voi vielä ajatellakaan, kun lämpötila on edelleen yli 10 astetta lämmintä iltasellakin. Muutaman kerran Mistyn kanssa olen käynyt pitkällä pyörälenkillä ja Mattihan juoksuttaa koiriamme iltaisin 5-7 kilometrin lenkeillä. Odotellaan viileitä syysiltoja! Huomennahan se jo syyskuu lokakuuksi vaihtuu.
Hyvänen aika miten pian aika kuluu!! Viime keväänä syntynyt Spring Light-pentue, eli B-pennut ovat nyt tulleet jo puolen vuoden ikään!!Saimme pentujen omistajilta kuvia ja viestejä, joissa he kertoivat pentujensa kuulumisia. Tässä alla jokaisesta yksitellen ja erikseen juttupätkä ja kuvia. Niin mukavaa kuulla, että kaikista pennuista on kasvamassa rohkeita ja energisiä junioreita!! 😄
MUUSA eli Birchrock’s Black Beauty
Muusalle kuuluu hyvää tänne Punkaharjulle. Kovasti odotellaan jo talven tuloa 😉 Ollaan käyty arkitottelevaisuus- ja näyttelytreeneissä aina kun ollaan ehitty. Vetämistä ollaan tehty pienillä hölkkälenkeillä ja kikkarin edessä kokeiltu menoa kerran (meidän aussie Tahko hoiti lähinnä vetämisen ja Muusa tuli siinä mukana ihmetellen sitä kun oli seisingillä kiinni Tahkossa, mutta ekaks kokeiluks meni ihan hyvin👍tästä on hyvä jatkaa pikkuhiljaa) Muusa osaa ottaa rennosti, eikä hätkähdä pienestä tai stressaile turhia. Erkkari reissu Forssaankin meni tosi hyvin ja Muusa oli mitä mainioin reissukaveri. Ruoka maistuu tälle ahmatille erittäin hyvin (tai oikeestaan mikä vaan maistuu Muusalle) 🤦♀️ Metsälenkit taitaa olla Muusan ihan lemppari juttu kun pääsee juoksemaan ja syömään marjoja😄
MUUSA eli Brichrock’s Black Beauty
NOVA eli Birchrock’s Blueberry Blues
Meillä Nova jatkaa hyvään tyyliin perhepäivähoito arkea täällä meidän omien kahden plus neljän pienemmän hoitolapsen kanssa. Osaa hienosti kulkea rattaiden mukana aiheuttamatta mulle enää turhaa hikeä 🤣 Reipas, energinen tapaus, mutta hoitopäivien ajan kiltti iso jätti 😍🐺 Lapset rakastaa tätä meidän perheen karvaista lisää koko sydämillään, ei osattais ketään enää olla ilman. Hoitolapsiin suhtautuu selvästi eri lailla ja vielä herkemmin kuin meihin perheen omiin jäseniin, meihin kokeilee edelleen vielä mites hampailla esim leikittäis, mutta eikös sekin aika vielä mene ohi ja me hampaat jää ihan vaan muihin hommiin mihin on tarkoitettukin 😅Niin ja tosiaan meillä kaksi pientä marsu poikaa nii heitä tykkää häkin vieressä ”vahtia” 😄 marsut ei pelkää novaa nykyään enää lainkaan vaan kulkevat ihan normaalisti vaikka Nova ääntäkin pitäisi 🐺😆
NOVA eli Birchrock’s Blueberry Blues
HAIKU eli Birchrock’s Belle Belle
Haiku on energinen nuori malamuutti, mutta osaa myös jo rauhoittua ja kuunnella (jos tahtoo). Ruoka on ehdottomasti motivaattori nro yksi. Ihmiset on Haikusta ihania, niitä pitäisi tervehtiä kaikkia. Vesilätäköt ja ojat ovat mahtavia ja uimaan mennään heti tilaisuuden tullen. Haiku osaa myös olla varovainen, eikä syöksy suinpäin kaikkialle, varsinkin, kun on liikkeellä ilman vanhempia koiria. Venetsialaisraketit saivat paukkua ihan huoletta, eikä ukkonenkaan tunnu missään. Autokyydit eivät vieläkään ole mukavia, niissä kuolataan edelleen. Ollaan käyty parissa Match showssa, katsomassa näyttelytouhuja, omalla pentumaisella tyylillä menty 🙈😅(paikalla seisominen kyllä jo melkein sujuu)
HAIKU eli Birchrock’s Belle Belle Haiku ja edessä Hilla emo
KODA eli Birchrock’s Blackfoot
Kodasta on kasvamassa hieno nuorukainen. Ruskaretkellä käytiin ihastelemassa oman pitäjän hienoja maisemia. Lenkeillä Koda käy useasti yhdessä meijän Kimu vanhuksen kanssa ja kun käyn pelkästään Kodan kanssa niin kuuntelee hienosti ohitustilanteissa eikä ole hätkähdellyt äkkinäisiä ääniä. On helppo oppija ja kun saa makupaloja niin seuraa innokkaasti mitä pyydetään tekemään. Nyt onki otollinen aika opetella vetokäskyjä kun korvat on vielä tallella. Ronnien ja Kimun kanssa Koda yrittää näyttää olevansa kuningas joten jännityksellä odotamme minkälainen asetelma tulee olemaan urosten välillä kun tämä vielä kasvaa. Häkissä olemisessa ei ole aikoihin ollut mitää ongelmaa, mutta tykätään ottaa poika illalla ja yöksi sisälle niin saa lapset leikittää vielä ennen nukkumaanmenoa. Kodalla onkin tietyt tavat osoittaa milloin on pakko saada ruoka tai haluaa leikkiä… Ja muitakin huvittavia toimitapoja tältä kaverilta löytyy 😂. Kaikenkaikkiaan mahtava perheenjäsen tämä koiruus on! Kodan lempilelu on yksisarvinen vinkupallo 🤗… Ensimmäinen kesti yllättävän pitkään ku se niin hellästi hoisi sitä. Yks päivä meni kuitenki niin rikki että piti nakata pois… Onneksi viikonloppuna Oulun reissulla löytyi samanlainen ja voi sitä onnea mitä sen jälkeen on ollu 😍. Pitää ens kerralla ostaa kassillinen samanlaisia jos menee rikki 😁
KODA eli Birchrock’s Blackfoot
INARI eli Birchrock’s Balmy Blackberry
Inari on tosi rauhallinen tyttö 😊 Välillä innostuu tietenkin kiusaamaan muita, mutta perusluonne on rauhallinen,tykkää olla sisällä ja häkissä ollutkin kerran,hirveän huudon kera😅Saa sisäkoirana ollakkin, meillä pääsee ulos monta kertaa päivässä ja pysyykin tosi hyvin lenkillä ja pihalla mukana,pihalla ei lähde mihinkään huutelemaan.Sylvi labbis on edelleen paras kaveri,uida tykkää kovasti ja juosta vesiojissa😅Sisälle kun haluaa,huutaa oven takana,pitää pentukurssilla käydä nyt syksyn mittaan ja näyttelyharjoituksia tutun malamuuttien kanssa😊
INARI eli Birchrock’s Balmy Blackberry
BETTINA eli Birchrock’s Bloom Bluebell
Birchrock’s Bloom Bluebell ”Bettina” ❤ siis meidän ”neiti kesäheinä”. Miksi minua kotona sanotaan neiti kesäheinäksi niin johtuu ihan vaan siitä että rakastan perhosia ja maalla kun saan olla vapaana niin juoksen niiden perässä laitumilla ja välillä tietty pitää niitä pyydystääkin🤭😅. Koko kesä on mennyt maalla. Ja vasta nyt alku syksystä olen tullut takaisin kaupunkiin. Lenkkeilystä tykkään valtavan paljon ja kotona Rovaniemellä meillä onkin mahtavat lenkkipolut ja maisemat missä kuljen lähes päivittäin ja saatanpa pulahtaa ojissa tai joessakin. Luonteeltani olen hyvin energinen ja aiheutan perheelleni joskus harmaita hiuksia suurilla maansiirtotöillä😂. Häkissä viihdyn ja ulvomiset olen lopettanut kokonaan ajat sitten. Pentukurssille pääsyä odotan innolla, sillä siellähän on koirakavereita paljon😄. Bettina siis on todella energinen mutta hänessä on se toinenkin puoli, tosi kiltti. Päivittäin lenkkeillään ja kerran viikossa koirakaverit. Pentukurssin alkamista odotetaan innolla. Luonnonlapsi 🥰
Tämä syyskuun 22. päivä 2020jää mieleemme! Alunperin meidän piti Matin kanssa lähteä Kreetalle juhlistamaan 30-vuotis hääpäiväämme, mutta sattuista syistä lähdettiinkin pohjoiseen, Kuusamoon. Ja pitkästä aikaa mukaan pääsivät kaikki kolme malamuuttiamme. Reissun aikana ja nyt jälkeenpäinkin voimme vain huokailla tyytyväisinä, miten mahtavia reissukavereita Windy, Timmy ja Misty ovatkaan!! Yli 350 kilometriä suuntaansa meni ilman mitään vikinöitä tai mutinoita. Samoin majoittuminen kotoisaan hirsimökkiin ja yöpyminen sisällä, ketjuparkissa kulunut aika ja ”vaellukset” Riisitunturille ja Pieni Karhunkierrokselle. Ei mitään ongelmia! Ei meinata Matin kanssa vieläkään uskoa, ettei ongelmia tullut 12 km pitkällä Pienellä Karhunkierroksellakaan, vaikka ihmisiä ja koiriakin oli ihan tungokseen saakka, ja vaikka käveltiin jyrkkiä portaita ylös ja alas ensimmäistä kertaa elämässä ja riippusiltojen ylikin moneen kertaan. No, ensimmäisellä kerralla Mistyä ja Windyä sai hiukan ”houkutella”, mutta sen jälkeen homma sujui mallikkaasti. Nyt sitten jäädään odottelemaan seuraavaa mahdollisuutta päästä yhdessä tuon hauskan kolmikon kanssa reissun päälle. Toivottavasti ei jouduta odottamaan kovin pitkään!! ( Pahoittelut, että kuvat ovat aivan sekaisin… WordPress heitti aivan uuden version , jonka kuviot ovat vielä sekavat. Pieniä kuvia klikkaamalla saa kuvan isommaksi, jos haluaa tarkemmin nähdä )
Olipas eilen jännittävä reissu Alaskanmalamuuttien erikoisnäyttelyyn Forssaan!! Niin kuin aina, yllätyksiä mahtuu mukaan näyttelyreissuille. Tällä kertaa pienen pettymyksen aiheutti se, että Sisu eli Birchrock’s Faith Hope and Love, ei päässytkään mukaan näyttelyyn. Oli tapahtunut ”se vanhanaikainen juttu”, eli Sisun rokotukset olivatkin epähuomiossa päässeet vanhentumaan! Anna oli aivan hirveän pettynyt, miten tälläinen unohdus on voinut tapahtua, mutta lohdutimme häntä, miten inhimillistä tuollainen voikaan olla!! Jäämme siis odottamaan uusia näyttelyitä Sisun kohdalla.
Mukana meidän kasvateista olivat Hilla ( Birchrock’s Wildflower ) ja Hillan kaksi 5 kuukauden ikäistä pentua – Haiku ( Birchrock’s Belle Belle ) ja Muusa ( Birchrock’s Black Beauty ) Olin itse mukana Eerikan kyydillä. Itseasiassa lähdimme reissuun jo perjantaina iltapäivällä. Olimme varanneet pienen mökin Forssasta yöpaikaksi. Haikulle tämä oli ensimmäinen pitkä autoreissu. Eerika kertoi, että olisi hyvä varautua siihen, että Haiku kuolaa ja voi masukin mennä sekaisin. Yhden kerran Eerika joutuikin menomatkalla siivoamaan Haikun takakontissa olevan häkin. Jonkin verran Haiku myös lauleskeli menomatkalla, mutta muuten kaikki sujui hyvin. Hilla emo on hiljainen ja kokenut matkustaja.
Mökille päästyämme asetuimme taloksi ja Eerika yritti saada Haikun pissaamaan. Se kun ei ole koko pienen ikänsä aikana vielä tehnyt tarpeitaan muualle kuin omaan tarhaan ja juoksutarhaan. Pissatusyritykset päättyivät onnistumiseen vasta seuraavana aamuna juuri ennen näyttelypaikalle lähtöä! Huh, huh!! ( Ja seuraava pissa tuli sitten vasta omassa juoksutarhassa Kannuksessa ) Yön molemmat koirat nukkuivat hiljaa, joten oli mukava virkkuna sitten ajella näyttelypaikalle. Näyttelyyn oli ilmoitettu yli 80 alaskanmalamuuttia. Paljon upeita malamuutteja!
Paikanpäälle saavuttuamme tapasimme Noora Kekäläisen ja Muusan. Haiku ja Muusa näyttivät tunnistavan toisensa ja yrittivät hiukan painiakin jossakin välissä. Hilla katsoi ällistyneenä, kun edessä temmelsi yhtäkkiä kaksi mustavalkoista pentua!! Melko pian paikanpäälle saavuttuamme olikin jo Haikun ja Muusan esiintymisvuoro. Molemmat esiintyivät ensimmäisessä näyttelyssääm upeasti. Erityisesti Muusan näyttelyharjoitukset olivat tuottaneet tulosta, ja esiintyminen oli lähes yhtä varmaa kuin aikuisella koiralla!! Hienoa katsottavaa! Haikukin esiintyi reippaasti pienistä kenguruaskeleista huolimatta. Ja myös Haiku osasi poseerata hienosti. Molemmat pennut saivat myös hyvät, näköisensä arvostelut, ja kunniapalkinnot. Kaikki pennut eivät saaneet automaattisesti kunniapalkintoja. Joten tyytyväisiä saimme olla. Haiku oli kolmesta pikkupennusta ykkönen ja Muusa kakkonen. Upeata!! Isompien pentujen kunniapalkinnon voittajan kanssa samassa kehässä kisatessaan Haiku sijoittui sitten kakkoseksi.
Seuraavana vuorossa oli sitten Hillan vuoro mennä kehään. Vähän ennen sitä Anna Saarela tuli pitkästä aikaa rapsuttelemaan Hillaa. Hilla tajusi melkein saman tien, kuka rapsuttelija oli, ja se tuijotti Annaa ihastuneena ja nojaili Annaan. Hilla taisi muistaa sen ensimmäisen riiuureissunsa, joka kesti melkein viikon E.T.n , Annan ja Killen luokse. Taisi olla Anna, joka ehdotti että hän voisi esittää Hillan. Tuumasta toimeen ja Anna teki pari treeniä Hillan kanssa ennen kehän alkua. Hilla juoksi upeasti pää pystyssä ja häntä ylhäällä liehuen !!
Niin siinä sitten kävi, että Anna esitti Hillan kehässä. Hienolta näytti kaikin puolin. Olimme tosi tyytyväisiä Hillan esiintymiseen ja koko olemukseen. Mistään ei olisi äkkiä voinut arvata, että vasta viisi kuukautta sitten Hilla on pennut synnyttänyt maailmaan. Hienosti sen elimistö on toipunut! Jopa siinä määrin, että tuomari huomautti hienoisesta pehmeydestä kyljissä. Arvostelun tulos oli EH, eli erittäin hyvä. Ja erittäin hyvä on siis erittäin hyvä. Päästiin sitten pikaisesti lähtemään kotimatkalle. Ihana oli nähdä Muusa ja Noora. Toivottavasti koiranäyttelyt jatkuvat keväällä ja saamme taas nähdä Muusan ja muitakin kasvattejamme näyttelykehissä ja muissa tapahtumissa!! Sitä odotellessa! Suuret kiitokset Eerikalle, Nooralle ja Annalle hienosta näyttelypäivästä!!
Seitsemän ensimmäistä kuvaa Jenni Yrjölä ja Sami Heinonen. Kiitos lainasta!!
Tänään kuitenkin järjestettiin niin, että Timmy pääsi jo toisen kerran Virpi Someron hoidettavaksi Alavieskaan.
Alunperin meidän piti Matin kanssa lähteä Kreetalle juhlistamaan 30-vuotis hääpäiväämme, mutta sattuista syistä lähdettiinkin pohjoiseen, Kuusamoon. Ja pitkästä aikaa mukaan pääsivät kaikki kolme malamuuttiamme.
Birchrock's Alaskanmalamutes 