Nyt on sitten eletty jälleen uusi Alaskanmalamuuttiharrastajien tapaamisviikonloppu!! Monien jännittävien ja hermojakin raastavien vaiheiden jälkeen ( syystä ja toisesta perumisia tuli viime hetkellä 12 ) tapaamiseen saapui 28 malamuuttiharrastajaa – muutamia lapsiakin pääsi mukaan tapahtumaan!! 🙂 Omien Birchrock’s kasvattiemme omistajia paikalla oli kahdeksan. Ehkäpä suurimpana jännityksen aiheena tapahtuman onnistumiselle ja jopa peruuntumiselle oli tällä kertaa pohjoisen alueella ”riehuva” kennelyskäaalto ja ohjelmanumeroiden kahden ohjaajan poisjääminen kennelyskän ja ohjaajan sairastumisen takia 🙂 🙂 🙂 Onneksi kuitenkin tapaamispäivän aamuun mennessä vastoinkäymiset oli voitettu, aikataulu muokattu uusiksi ja kaikkiin suunniteltuihin aihealueisiin oli saatu ohjaajat sovittua. Huh huh!!🙂🙂🙂
Matikaiselle saapuessamme aurinko jo paisteli kuvaannollisesti ja oikeastikin, ja miinusasteita oli vain yksi. Ulkona piha-alueet ja suunnitellut harjoitusalueet näyttivät olevan tällä kertaa loistavassa kunnossa. Kiersin Timmyn kanssa tutkimassa paikkoja, kun Matti pystyi tulemaan paikalle vasta iltapäivän puolella. Tarkastin vielä kerran harjoituspaikoiksi ajattelemani alueet autoradan lähellä. Onneksi myös moottorikelkkareitin alkuosa näytti sellaiselta, että sielläkin vetoharjoituksia voisi tehdä. 🙂 🙂Monta huolenaihetta rapisi pois!!
Pikkuhiljaa väkeä alkoi saapua paikalle, ja muutamat heistä etsivät itselleen ja malamuuteilleen sopivat majoittumisaitat. Tapaamisen aluksi kokoonnuimme kotoisaan Paratiisin tupaan kahvittelemaan, syömään runsasta aamupalaa ja toisiimme tutustumaan. Jokainen sai kertoa mistä tulee, montako koiraa, mitä toivoo tältä tapahtumalta eniten jne. 🙂
Ensimmäisenä ohjelmassa oli tutustumisen jälkeen ! ” Koirahierontaa kotitarpeiksi.” Tämän osion esittämään löysin – Ylivieska Foorumin suositusten jälkeen 7.2. perjantaina – Virpi Someron. Alunperin Jonna Parkkisen piti tämä osuus vetää, mutta hän sairastui perjantaina, joten uusi vetäjä tarvittiin. Virpillä on Alavieskassa oma yritys, Luontaishoidot Virpi Somero https://www.virpisomero.com/ Yritys tarjoaa hyvinvointipalveluja sekä ihmisille että eläimille. Virpi oli perjantaina laatinut lyhyen yhteenvedon koirahieronnan perusperiaatteista, ja jaoimme sen jokaiselle kotiin mukaan otettavaksi. Sen jälkeen Virpi kävi lyhyesti periaatteet läpi suusanallisesti. Tässä vaiheessa hain ulkoa meidän Timmy-pojan ”mallipotilaaksi” . Timmy vaelteli tyytyväisenä ihmisiin tutustumassa puheen aikana. Selkeästi kuitenkin huomasimme, että Timmyn oli vaikea nopeassa aikataulussa ja lämpimässä tuvassa rentoutua ”potilaaksi”, joten varsinainen koirahierontavaihe jäi hiukan vajaaksi. Jokatapauksessa Virpi sai jälkikäteen runsaasti erittäin hyvää palautetta omasta osuudestaan. Tosi monet kokivat aiheen tärkeäksi, jotta osaa jatkossa entistä paremmin tarkkailla oman malamuuttinsa ”jumeja” ja kireyksiä lihaksistossa jne. Aika loppui taas tietenkin kesken, vaikka mielenkiintoa syvempäänkin paneutumiseen olisi ollut. Suurkiitokset Virpille!!! Noin klo 12.30 poistuimme kiireen vilkkaa ulos koko sakki ja Paratiisin tupaan alkoi seuraava porukka järjestellä Matikaisen sukulaislapsen ristiäisiä.
Seuraava aihe oli kuormanvedon harjoittelu. Tämän osion olivat lupautuneet yhdessä vetämään Panu Korva, Tarja Höglund, Anna Saarela ja Kaarlo Väänänen. He rajasivat merkkinauhojen ja auton renkaiden avulla tasaiselle ja jäättömälle autoradan pohjalle oikean kokoisen kuormanvetoalueen. Kuormanvetorekeä sai mallata meidän vanha puureki, jonka kyytiin lastattiin vain pari auton rengasta. Seuraavaksi tarkkaavaisesti kuunteleville koirakoille kerrattiin kuormanvedon säännöt, oikeankokoisten valjaiden valitseminen ja kiristäminen oikealle kireydelle, toimintaohjeet koetilanteessa, harjoittelun aloittamiseen vinkkejä jne. Teoriaosuuden jälkeen jokainen halukas sai oman koiransa kanssa käydä radalla harjoittelemasssa muutamia kertoja ja jokainen sai myös yksilöllisiä vinkkejä ja kommentteja. Moni harjoituksessa mukana ollut koki ahaa-elämyksiä ja sai uutta intoa aloittaa harjoittelu oman malamuuttinsa kanssa kotiolosuhteissa!! Palautteissa erittäin moni koki tämän osion olleen todella mieleenpainuva ja antoisa. Ohjaajia myöskin kiiteltiin vuolaasti! Ainut miinuspuoli oli tietenkin pitkä oman vuoron odottelu , kun harjoitusratoja oli vain yksi. Itselläni tuli myös mieleen, että ulkona ohjaajien ääni häipyi välillä jonnekin avaruuteen, joten seuraavalle kerralle olisi hyvä saada käyttöön jokin ”megafoni” tai äänentoistolaitteet. Heikki Patala arveli, että sellaiset saattaisi hyvinkin löytyä ihan Matikaiselta itseltään, kun siellä autoradalla järjestetään autokisoja tämän tästä. Pistetäänpä mietintämyssyyn.
Pian kuormanvetoharjoitusten jälkeen väki siirtyi sujuvasti viereiselle kentälle, jossa oulaistelainen Satu Pietarila ohjasi näyttelyharjoituksia. Ohjeita annettiin jokaiselle hyvin yksilöllisesti. Satu osasi pitkän juniorhandler-ohjaaja kokemuksensa ansiosta ohjata myös malamuuttiväkeä tosi taitavasti!! Erittäin monet kertoivat jälkikäteen, että Satu antoi todella konkreettista ohjausta ihan kädestä pitäen, kuinka malamuutti pidetään kehässä ”hanskassa”. Pienten vinkkien avulla yhtäkkiä ennemmin kehässä löntystänyt malamuutti näytti suorastaan liitelevän juostessaan, ja asettuvan luontaisesti hienoon ”poseerausasentoon”. Loistavaa! Ammattilainen, paljon näyttelykehissä upeiden koiriensa kanssa esiintynyt Satu sai lyhyessä ajassa annettua paljon hyviä ideoita monille. Suurkiitokset myös hänelle!! Myös Satu itse oli tyytyväinen siihen, kuinka hienoja malamuutteja sai ohjata. Sovimme että jos joskus vielä järjestämme uuden tapahtuman, Satu voi tulla jälleen mukaan, mikäli aikataulut passaavat.
Näyttelyharjoituksen päätyttyä osa ensikertalaisista kokeili pienen hetken malamuuttinsa kanssa vetoa erilaisilla vetopeleillä. Olipa niin kerrassaan hauskaa seurata, miten tämä asia sujui leppoisasti ihan vain toinen toistaan jeesaten!! Olihan meillä koolla tosi rentoa, avuliasta ja yhteistyökykyistä porukkaa. Paljon kiitoksia erityisesti Stanislaville, joka avusti Iania ja Willowta kokeilemaan ensimmäisen kerran vetoa kicksparkilla. Ian oli todella iloinen tuosta kokemuksesta ja siitä, miten Willow näytti oppivan nopeasti, mitä pitäisi tehdä. Eli vetää!
Vetoharjoittelujen päätyttyä siirryimme sitten jälleen Paratiisin tupaan , jossa pöydät notkuivat tietenkin hyviä ruokia!! Aivan mahtavaa! Paljon kiitoksia viikonloppuna emännöineelle Riitta Matikaiselle, joka huomioi jokaisen vieraan, myös lapset, aivan erikseen. Aivan kuin olisimme olleet vierailulla rakkaan oman mummon luona! Iloinen ja tyytyväinen puheenporina täytti pöydät pitkäksi aikaa.
Ruokailun päätyttyä suurin osa väestä alkoi pikkuhiljaa lähteä kotiin päin, kun ilta alkoi jo hämärtyä. Muiden kanssa jatkettiin vielä vetoliinojen ja seisinkien rakentelun merkeissä melkein pari tuntia. Tämänkin osion vetivät hienosti Tarja Höglund ja Panu Korva. Myös Kaarlo Väänänen oli apuna mm. korjaamassa rikki mennyttä vetoliinaa. Ahaa-elämyksiä tuli tästäkin monelle mukana olleelle malamuuttiharrastajalle.
Kahdeksan henkilöä jäi vielä yöksikin Matikaiselle – aikuisia ja lapsia. Illan pimeydessä ,otsalamppujen valossa Silja, Heikki, Topi, Teija ja lapset kävivät vielä malamuuttiensa kanssa pienen lenkin moottorikelkkareitillä jne. Sitten miehet saunasivat ,tietenkin, istuttiin iltaa puolille öin ja syötiin iltapalaa ja paistettiin makkaraa. Muutama ”maljakin” kaadettiin ja juotiin. Juttua riitti paljon, malamuuteista ja muista koirista. Kertakaikkiaan mukavaa !! Itse olisin voinut istua rupattelemassa vaikka aamuun saakka. Pianhan se aamu valkenikin ja pakkanen oli poissa. Vesikeli. Aamupalan ja pienten vetolenkkien jälkeen pitkämatkalaiset lähtivät ajelemaan kohti kotejaan.
Monien pienten vastoinkäymisten jälkeen viikonloppu oli tietenkin aivan ihana!! Kuten aina, vieraat tekivät jälleen kerran tapahtumasta juhlan! Matin kanssa haluamme koko sydämestämme kiittää kaikkia mukaan tulleita kasvattiemme omistajia, Panua ja Tarjaa, Annaa ja Kaarloa, Marikaa, Satua ja Virpiä ja kaikkia muitakin mukana olleita henkilöitä onnistuneesta tapahtumasta! Luultavasti ihan jokainen sai kotiin viemiseksi kivoja uusia ideoita ja uutta tietoa oman malamuuttiharrastuksensa tueksi. Uusia ”verkostojakin” punottiin. Uusia tapaamisia suunniteltiin jo lähtiessä muutamien harrastajien kesken. Ja jopa yksi kauppakin saatiin aikaiseksi, vaikka ”vetotarvikkeiden kirpputori ” ei tällä kertaa toteutunutkaan. Hautalan Jounin rakentama kuormanvetoreki vaihtaa omistajaa, Siljalle ja Heikille!! Kohta pääsevät Wiima, Lumi ja Kuura harjoittelemaan oikean kuormanvetoreen avulla! Jes! Tiedä mitä se vielä ”poikiikaan”. 🙂🙂🙂Upeita kuvia jälleen kerran Sami Nyrhiseltä myös!! Kuvien alareunassa Samin logo 🙂 Kiitos Sami!! ( Kuvat eivät ole missään tilannejärjestyksessä, mutta koittakaapa kestää 🙂 Samin kuvat ovat kuitenkin alussa )
Birchrock's Alaskanmalamutes 