Vetoharjoittelua Windyn kanssa

 

Syksy tulee hiljalleen! Olen toisaalta ihan tyytyväinen, kun lopultakin lämpötilat alkavat olla sellaisia, että Windynkin kanssa olen tänään saanut aloitettua vetoharjoittelun… 🙂 Sanat eivät riitä kertomaan, miten tyytyväinen olin Windyn käyttäytymiseen ensimmäisen vetolenkin aikana – tosin vain parin kilometrin verran testailua, ilman Handyä. Ensimmäisen kymmenen metrin verran Windy katseli epäilevästi kolmipyörääni, mutta kun sain sen houkuteltua pyörän edelle, se lähtikin heti juoksemaan häntä pystyssä!! Ja vetoliina melkein kaiken aikaa kireällä 🙂 En meinannut uskoa, että homma selkeni sille samantien! Ihana energiapakkaus tämä meidän Windy… Tuskin maltan odottaa, että pääsemme kokeilemaan vetolenkkiä yhdessä Handyn kanssa 🙂
Iltasella sitten kävin taas Windyn ja Handyn kanssa metsälenkillä. Tuolla nyt makoilevat tyytyväisenä, kun ovat saaneet purkaa energioitaan metsätielle… :)Viikonloppuna meillä oli kyläilemässä (”ammattavana”) vanhempieni lapinkoiranarttu, Vili. Vanhempani menivät viikonlopuksi veljeni luokse kylään, joten Vili sai tulla meille. Hiukan jännitti, miten omat koiramme suhtautuvat Viliin…
Windy pääsi yksin tutustumaan ensin Viliin – ja ensimmäisten kymmenen sekunnin jälkeen tyttöjen välille alkoi muodostua yhteisymmärrys. Loppu viikonloppu sujuikin ystävällisen painiottelun merkeissä – voittajaa ei saatu selville 🙂 Handy ei oikein innostunut tämän energisen narttujoukkion touhuista, halusi mieluummin pysytellä omissa oloissaan.