Sievin malamuuttiharrastajien tapaaminen

Viikot kuluvat nopeasti! Elämä on arvaamatonta ja  välillä surullista… Energiaa kirjoittamiseen ei ole oikein ollut Ompun kuoleman jälkeen.

Sievin malamuuttiharrastajien tapaaminenkin jäi täysin kommentoimatta.
Nyt laitan sieltä muutaman kuvan tähän blogiin, ja kerron, että tällä kertaa tapaamisessa oli mukana noin parikymmentä henkeä. Marianne ja
Mikkokin toivat omat suuret valjakkonsa mukanaan ja Jounin valjakon johdatuksella he ja Hanna, Toni ja muistaakseni Cristinakin ajoivat pidemmän lenkin pariinkin kertaan Hautalan takaa lähtevillä urilla. Keli oli kuulemma raskas, plussan puolella kun oltiin.

Matti ajoi Handyn ja Beetan kanssa pienen lenkin, Onni kävi Eerikan kanssa oman lenkin ja Koppasen Marja ja Kari kävivät tuttuun tapaansa pidemmän koirahiihtolenkin hiihtourien maastossa. Lisäksi seurustelimme kahvittelun merkeissä ja vaihdoimme kuulumisia vielä pihapiirin nuotiollakin. Seuraavaa tapaamistakin suunniteltiin, varmaankin viimeistään syksylle

Omppu nukkuu nyt ikiunta

Vaikeni äkkiä ääni tassujen
ei juokse Omppu vastaan enää haukkuen 

Nyt jäljellä on vain aika kauniiden muistojen
vaalin niitä
……ja säilytän rakastaen

Suru kun raastaa ja ikävä on
me muistamme
Suuren ystävämme nyt hyvä olla on.

Suurta persoonaa ikävöiden Heli, Matti, Topias, Meiju ja Samu

Eilen illalla Omppu tuli todella äkkiä hyvin kipeäksi. Se ei pystynyt enää käymään makuulle tai nousemaan liikkeelle ilman kipua. Veimme sen päivystävälle eläinlääkärille, joka totesi mahalaukun kiertymän. Kovan kivun takia meille ei jäänyt vaihtoehtoja. Oli pakko antaa Ompulle rauha kivusta! Joten annoimme eläinlääkärin antaa Ompulle viimeisen unen. Nyt suru on suurempi, kuin sanoilla voisi kertoa.
Omppu oli todella suuri PERSOONA! Se oli aina täysillä mukana laumassamme. Se osallistui kaikkeen touhuun aina yhtä innokkaasti, ”keskusteli” kanssamme ja kallisteli päätään, kertoi ilmeillään mitä mieltä oli asioista! Vaikka sanoja ei ollut, tulimme aina tietämään, mitä Ompun suuressa päässä liikkui. Se ei koskaan valitellut vaivojaan, joita vuosien varrella totisesti keryi sen elämään. Sen olemus oli aina valmiina lohduttamaan pelkällä läsnäolollaan. Se eli viimeiseen hetkeensä asti päättäväisenä ja vahvana. Uskon että Omppu hyväksyi täysin raskaan ratkaisumme päästää se juoksemaan paremmille metsästysmaille!!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.