
Käytiin sitten yhdessä koko perhe Ruotsissa Kristinehamnissa pyörähtämässä – vajaa viikko oltiin
reissussa. Sillä aikaa Ompun ja Handyn hoitajana kävi Hautaluoman Eerika Kannuksesta
– joka päivä hän kävi
koirat lenkittämässä ja ruokkimassa! Oikein hienosti oli kuulemma kaikki mennyt, koirat olivat vielä eri häkeissä Ompun juoksun takia…
Kiitos taas kerran Eerikalle!
Ruotsissa vierailimme Matin serkkujen luona: Aluksi menimme pariksi yöksi Sakarin ja Annelin luokse, josta
käsin kävimme sitten katsomassa heidän tyttäriensä Iidan ja Sofian kodit. Ja kuinka ollakaan, saimme tutustua sitten ruotsalaisiin malamuutteihin monessa paikassa!! Ensiksi tapasimme Sakarin luona olevat koirat, Indin ja Silverin. Silver on Sakarin oma nuori urosmuutti, Indi taasen on Sofian koira, mutta asuu toistaiseksi Sakarin ja Annelin luona, koska Sofia on vastikään saanut kaksoset…
Siispä Silverillä on oma vetokaveri viereisessä tarhassa.
Sakarin ja Annelin naapurissa asuu kova vetokoiramies, joka treenaa 9 malamuuttiaan ahkerasti välillä Sakarinkin avustuksella. Tietenkin kävimme yhdessä koko porukalla tutustumassa siihenkin kenneliin! Täytyy sanoa, että kovin olivat pienikokoisia ja siroja nämä malamuutit – erityisesti kun karva oli kuuumuudessa hävinnyt, ja koirat olivat muutenkin hoikassa kunnossa. Kun niitä päästettiin pihalle juoksemaan, näki kyllä, että koirilla on mahtavat juoksunlahjat!!
Iidan ja Thommyn rakennuksella vierailimme myös isolla porukalla: omakotitalo on valmistumassa järven rannalle – siellä on upeaa seutua hedän asua kolmen malamuuttinsa kanssa!! Iidan tekemät kotisivut löydät linkkilistaltamme. Oli tosi hienoa tavata heidätkin – samanhenkistä porukkaa jokapuolella.
Tapasimme reissullamme myös Arton -ja Mariaanan ja Bertilin perheineen. Yhdessä koko suuri poppoo
lähdimme pitkälle reissulle kohti Lidköpingiä Venerin etelärannalle, jossa sijaitsi ihana "prinsessalinna"
Läckö-slottet. Tosi kaunis linna, käykääpä katsomassa jos sielläpäin joskus liikutte…nyt täyttyi minunkin pitkäaikainen haaveeni!
Töihin piti sitten palata…koirat olivat iloisia paluustamme! Omppukaan ei meinannut uskoa silmiään!!
Kävimme sitten lopultakin pitkällisen aikomisen jälkeen Raudaskylälläkin Hietalan Mikan koiria katsomassa.
Sinne olikin valmistunut hienot tarhat ja iso juoksutustarha. Tarpeeseen tulivat varmasti, sillä Mikalla on jo neljä huskyä – viimeisin 4-v.uros tuli hänelle n. kuukausi sitten.
Viime lauantaina Omppu sitten alkoi sairastaa! Muuttui väsyneeksi ja surulliseksi…sunnuntaina sitten lenkin jälkeen huomasin, että sillä on kuumetta, 39,7. Lähdettiin päivystävälle eläinlääkärille, joka totesi jälleen ärhäkän kohtutulehduksen!! Heti eilen illalla sain sitten Ompun Kälviälle kokeneen eläinlääkärin hoitoon, joka teki kohdunpoistoleikkauksen samantien. Tilanne oli jo hyvin vakava, vaikkei sitä Ompun päältä olisi arvannut. Kohtu oli poistettuna valtava, aivan kuin siinä olisi ollut pentulauma!
Viimeyö oli vähän levoton, mutta nyt "potilas" voi jo kohtalaisen hyvin.Nyt loppuivat sitten nuokin vaivat – ja toivottavasti terveyttä nyt sitten riittäisi kauan!!
Onneksi leikkaus meni hienosti!