Oulaisten ryhmänäyttely

Käytiin sitten porukalla Oulaisten Ryhmänäyttelyssä!!Osallistujia oli ilmottautunut peräti 27 malamuuttia,
joista kaksi jäi pois näyttelystä.
Olen tosi iloinen ja kaikinpuolin tyytyväinen päivän tuloksiinkasvattiemme osalta!!
 Aivan mahtava menestys!! No, ei paljon jäänyt puuttumaan Harmilta, ( Birchrocks’s Harmony) 
kuin vain yksi sertti muoto-valion arvosta…Harmi nimittäin sai ERI tuloksen ja vara-sertin, PN3 vielä päälle,
eli paras narttu -kehässä sijoittui kolmanneksi!! 
Saaga, eli Birchrock’s Handsome, sai elämänsä toisessa näyttelyssä EH tuloksen, mikä sekin oli aivan 
upea tulos!! Ja samasta pentueesta Birchrock’s Hathor , eli Taika Kurikasta, sai myös ERI tuloksen toisessa näyttelyssään.
Kun vielä Iitu, eli Birchrock’s Marigold, sai ERI tuloksen, en meinannut enää uskoa ollenkaan…aivan käsittämättö-
män hienoja tuloksia!! Ja Hymykin, Birchrock’s Maiden Smile, joka oli ensimmäisessä näyttelyssään, sai H tuloksen,
vaikka olikin melkein karvaton!!
Kaikkein iloisin olin kyllä tänä päivänä siitä, että Hautaluoman Anna ja Eerika tulla tupsahtivat yhtäkkiä kehän
reunalle , ja Eerika lupasi esittää Handyn kehässä!! Olin niin onnellinen – olin nimittäin jännittänyt Handyn
kanssa kehään menoa jo pari päivää…olin ihan varma että onnistun taas tekemään sivuttaisvoltin kehässä, sotkeutumalla
Handyn jalkoihin – kuten on kerran näyttelyharjoituksissa tapahtunutkin….Ja Handy ihan loisti kehässä Eerikan kanssa!!
Juoksu ja paikalla seisominen sujuivat tosi hienosti, ja Handy käyttäytyi tosi hienosti!! Olin hyvin ylpeä Handystä!!
Tulos oli jälleen H, tuomari tykkäsi muuten, mutta piti luustoa liian hentona kokoon nähden. No, ei haittaa…tyytyväisiä
olemme silti.
Ja sitten kehän lopuksi oli vuorossa Kasvattajakehä – jossa olimme ainoita osallistujia. Osallistuminen kasvattajakehään
onnistui, koska 4 kasvattiamme saavutti tänään vähintään EH tuloksen. Tuomarin arvio oli, että koirat ( Iitu, Harmi, Taika ja
Saaga) ovat muuten hyviä koiria, mutta päät ovat hiukan liian kapeita, jotta ilme olisi oikea – liikkeet ja kaikki muu on ok!!
Saimme siis punaisen nauhan kasvattajakehässä – ei kunniapalkintoa…No, en kyllä osannut sellaista odottaakaan –
olin vain tosi tyytyväinen, että pystyimme osallistumaan ylipäätään kasvattajakehään!! Eli aivan mahtava päivä! Kiitos
tuhannesti Annalle, Susannalle, Raijalle ja Karille, Tanjalle ja Katriinalle että jaksoivat tulla koirinensa Oulaisten
näyttelyyn – eräät olivat lähteneet matkaan jo klo 4 aamulla!!

Kivijärvellä – ja huonoja uutisia

Käytiinpä sitten pitkästä aikaa taas Kivijärvellä tontillamme puuhastelemassa!
Oli hieno, mutta kylmä sää….koirat tietenkin nauttivat olostaan täysin rinnoin
vapaana ja onnesta pursuten!!
Lauantai sujuikin loistavasti vapaudesta ja muista iloista nauttien –
koirat nukkuivatkin mökissä hievahtamatta aamu kahdeksaan! Sitten
laitoin ne "narukoiriksi" klo 10 saakka, jolloin naapurin emännältä
luvan saatuani, äitini laski koirat vapaiksi. Melkein heti huomasin, että nyt on ilmassa jännitystä – ja aivan oikein, klo 10.15 koirat katosivat!!

Sitten alkoi kova ja vaiherikas etsintä, joka toi esille sen, kuinka pikkuisessa
järvenrantayhteisössä kaikki puhaltavat yhteen hiileen, mökkiläiset mukaanlukien!!Sana kulki nettiyhteyttäkin nopeammin!! Koirien oltua
kuusi tuntia hukassa, ajoimme sattumoisin yhden talon ohitse – ja
siellä ne karkurit makoilivat pihassa, Omppu puuhun kytkettynä, ja
Handy vieressä seisoskellen!! Heti kun Handy huomasi automme, se oikein
hyppäsi ilmaan…
molemmat olivat revetä liitoksistaan. Tosi väsyneitä olivat koirat!!
Talon vanha pariskunta kertoi, etä koirat olivat tulleet heidän
pihalleen ja käyneet talon eteen autotielle maate!! Joten pakko oli oli
vanhusten uskaltaa
mennä ottamaan koirat kiinni..susiksi olivat epäilleet aluksi. Kovin
olivat Omppu ja Handy olleet "höylinä" ja onnellisia vastaanotosta!!

Ja mitä tästä opimme?? Vaikka vuosikausia on mennyt hyvin mökkireissut,
riittää yksi ainut oikealle paikalle osunut hirvenvasa viemään järjen
malamuutin päästä!! Oli varmasti viimeinen kerta, kun koiramme saavat
olla yhdessä vapaina mökillä!!

Huonoja uutisia sitten: Ukko, eli Birchrock’s Harvest on kuollut!! Ukko kuoli
vetotreenilenkillä – se juoksi kahden muun koiran kanssa yhdessä,
kunnes äkkiä putosi tajuttomana maahan!! Katja kertoi, että vähän aikaa
Ukon rinta tärisi, sitten se kuoli!! Mietimme kovasti mikä on voinut
aiheuttaa useaan kertaan terveeksi todetun 3,5-vuotiaan koiran
kuoleman?? En keksi mitään muuta kuin että Ukolla on voinut olla
piilevä tulehdus, joka kuitenkaan ei tullut mitenkään esille – ja
silloin sydänlihastulehdus, ja äkillinen sydänpysähdys on vaarana.
Koskaan emme saa lopullista selvitystä asiaan – Ukko lepää jo
haudassaan!!
Ja levätköön rauhassa!
Onneksi ainakin Ompun sydän näyttää olevan rautaa, (tämän päivän kovan
karkureissun jälkeen ajattelin)joten en usko että kyseessä olisi
perinnöllinen sydänvika. Myös Kodiakin omistaja, Mikko selvitti
uudestaan Kodiakin taustoja, ja Sisko, Ompun kasvattaja, selvitti
minulle Ompun suvun taustoja – kaikki ovat sydämeltään olleet terveitä!!
Joskus vain elämässä tapahtuu näitä ikäviä yllätyksiä – ja kaikkein surullisinta
tapahtunut on Katjalle!! Voimia hänelle…

Vappureissuja

Vappu sitten mennä hurahti!! Oli meillä mukavaa ohjelmaakin…
Ennen vappua käväisimme pitkästä aikaa Kannuksessa Hautaluoman Annan, Eelin ja Eerikan luona vierailulla – ja tietenkin piti
kolme koiraansakin puhutella juurta jaksain. Siellä Onni, Ompun velipoika oli komistunut entisestään!! Emmu, Eetun sisko oli myös
komeassa kunnossa – saati sitten "neljäsosasusi"-Rokka. Eerika lähinnä jaksaa touhuta kolmen koiran kanssa vetohommia, nyt kun Hertta
asustaa Espenin ja huskylauman kanssa Norjassa!! Oli meillä taas rattoisat jutut – oli tosi kiva nähdä taas pitkästä aikaa.

Sitten vapunpäivänä lähdimme Hannan ja Villen kanssa ( Mäxin omistajat) kohti Salomaan kenneliä. Matkaa maantietä pitkin tuli n. 480km
suuntaansa, joten olihan siinä ajeleminen Matilla. Vierailumme kesti pari tuntia…oli hienoa tavata Sirpa ja Ilpo, sekä tietenkin koirat – ja aina
niin ihanat pennut. Hartaasti yritimme tutkia narttupentuja, josko sieltä löytyisi meille molemmille perheille mieluinen narttupentu. Valinnan
tekeminen on aina niin vaikeaa, että päätimme vielä odottaa päätöksenteon kanssa. Jokatapauksessa jokin suloisista narttupennuista matkustaa
sitten kesäkuun alussa tänne pohjoiseen. Omistamme Hannan ja Villen kanssa pennun osittain – tosin se tulee sitten asustamaan pääasiassa
heidän luonaan. Mukava päästä seuraamaan, millainen pakkaus nartustamme kehittyy!!