Pennuille on annettu nimet

Eilen illalla saimme sitten annettua pitkällisen pohtimisen jälkeen pennuille nimet: Ensimmäisenä syntynyt tyttö on Mavis song ( laulurastaan laulu), Ensimmäinen uros; Mannish mascot ( miehekäs maskotti!), pienin tyttö; Maiden smile ( neidon hymy), seuraavat kaksi isoa tyttöä ; Marguerite ( päivänkakkara) ja Marigold ( kehäkukka) sekä viimeisenä mutta ei vähäisimpänä monen tunnin puurtamisen jälkeen MacGyver ( eli se ihmemies, joka ei selityksiä kaipaa)  
Myöhemmin laitan yksityiskuvat jokaisesta penusta, kunhan nyt ensin saavat silmät auki…

Pentulaatikossa vain syödään ja nukutaan

Pentulaatikosta kuuluu enimmäkseen vain tyytyväinen tuhina. Pennut näyttävät kaikki voivan hyvin! Omppukin on jo rentoutunut ja suostuu lähtemään useita kertoja päivässä pikku lenkeille ja ruokakin on alkanut maistua.Mutta näkee toki, että synnytys oli aika rasittava.
Handy on edelleen hiukan masentuneen oloinen – olemme kyllä yrittäneet sillekin järjestää useita lenkkejä, mutta ruoka ei Handylle tahdo maistua. Se on varmaan sitä mieltä, että Omppu-emo on hyljännyt sen. No, pian talossa on vilskettä enemmänkin, jospa se Handynkin ruokahalu ja turkki sitten palaisi.

Pennut ovat syntyneet!

Viime yönä Ompun ja Hilan pennut ovat viimeinkin nähneet päivänvalon!! Syntyi neljä narttua, kaksi pientä ja kaksi isoa, sekä yksi iso uros. ( Ja myöhemmin vielä yksi uros)
Omppu alkoi tehdä pesää ja sen lämpö laski eilen aamupäivällä, "avautumisvaihe" oli siis kohtalaisen pitkä, koska ensimmäinen pennuista syntyi vasta klo 2.20 – viimeinen klo 5.35. Pitkään luulimme, että tulossa olisi vielä enemmänkin, koska Omppu touhusi ja läähätti,mutta nyt näyttää siltä, että koko pesue on tässä. JA LISÄYS TÄHÄN: klo 14.40 syntyi vielä iso 600g uros-pentu, ja vielä nyt klo 18 Omppu läähättää ja touhuaa! Onkohan vieläkin tulossa lisää pentuja???
Pennut ovat jäntevia ja reippaita – Omppu voi myös hyvin ja on suostunut jo useita kertoja käymään ulkona. Kaikenkaikkiaan se näyttää tällä kertaa luottavaisemmalta kuin ensi synnytyksen jälkeen.
Ja Handy on aivan onneton ja vaisu, koska se joutuu olemaan ilman Ompun seuraa. Tuolla se ulvoo häkissä! Yön se kyllä päivysti kanssani sisällä rauhallisena kuin viilipytty. Ainoastaan ensimmäinen pennun vinkaisu hyppäytti se jaloilleen ja naama oli pelkkää kysymysmerkkiä.
Nyt sitten jäämme seuraamaan pentujen kehitystä. Lähipäivinä päivittelen sivujamme aina tarpeen tullen…

Mamma voi hyvin

Omppu on iso, mutta voi kuitenkin hyvin. Olemme tässä mittailleet sen lämpöjä parina päivänä – vielä ei ole lähtölaukauksen antavaa lämmön laskua tullut. Saattaa olla että synnytys käynnistyy vasta ensi viikon alkupuolella.
Lähden tästä iltapäivällä päivystämään Oulaskankaan sairaalaan työni puolesta – harmittaa kun tuntuu, että pitäis olla täällä Omppua "tarkkailemassa". No, onneksi Matti voi hoidella sen homman ja raportoida minullekin tilanteesta.
Nyt pitää lähteä puunaamaan "synnytyshuone"
kuntoon, ja hakea kaupungilta varmuuden vuoksi emänmaitokorviketta…

Matka Outokumpuun

Pitkällisen aikomisen jälkeen saimme lopultakin Matin kanssa aikaiseksi lähteä ajelemaan Outokumpuun Päivi Hyttisen luokse katsomaan Haltia, eli Birchrock’s Haldiria. Oli kuuma päivä, mutta lopulta neljän tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme "kohteeseen".
Ja täytyy sanoa, että Haltin tapaaminen oli todella iloinen ja vauhdikas tapahtuma. Komea koira siitä onkin kehittynyt, ja vielä kun se saa hiukan lihaksia reisiin ja selän takaosaan, se tulee olemaan tosi kaunis koira. Ja pää saisi vielä hiukan levetä…
Jokatapauksessa Halti on tosi hyvin oppinut perustottelevaisuuden- ja mikäpä on oppiessa, kun Päivi itse on koirakouluttaja.  

Pentulaatikko tuotiin taloon!

Viikonloppuna Matti rakenteli uuden pentulaatikon, edellisestä parannellun version…ja tänään se sitten kannettiin kotimme kodinhoitohuoneeseen, jossa Omppu saa ensimmäiset neljä-viisi viikkoa pentujaan hoidella.  Ja kas, heti kun laatikko oli sisälle tuotu, Omppu hyppäsi sinne maate – aivan kuin olis muistanut, että tämä on sitten se miun synnytys/pentupesäni!!

Kuumuus vain lisääntyy

Eipä uskoisi, että ollaan Suomessa! Hellettä on nyt jatkunut tällä erää jo viikon. Eilen mittari näytti varjossa pahimillaan 29,8 astetta…siitä voi kuvitella, miten kuuma koirilla on. Itsekin olen aurinkoallergian takia (näppyjä käsivarsissa…) pysytellyt lähinnä varjossa.
Illalla sitten lähdime taas käyttämään koiria uimassa mastotien montuilla. Ja koirat olivat tyytyväisiä tietenkin.

Edellinen Vanhemmat artikkelit