Eilen illalla lähdimme Handyn kanssa pitkästä aikaa ns. Perkkiön alueelle, joka on vanha hiekanhakupaikka ja tvh:n varastoalue. Eipä tuolla näkynyt juuri muuta jälkíä, kuin moottorikelkan uria- ja avantouimarin avannot. Lunta oli kepillä mitattuna vielä n. 45 cm!! Eipä kyllä haitannut Handy-koipeliinin menoa, loikki niinkuin jänis vain paikasta toiseen. Onnellisena!! Itselläni tunnin kahlailu kyllä otti enemmän voimille, mutta rentouttava reissu jokatapauksessa. Samalla opeteltiin luoksetulo-harjoitteita Handyn kanssa. Sujuihan se kun ei ketään muita ollut paikalla….
Lopultakin sain aikaiseksi muutamien päivitysten teon! Meidän omalle Koirat.com-sivulle sain vihdoinkin laitettua Ompun ja Hilan tulevan pentueen sukutaulun- ja tällekin sivulle tein muutamia muutoksia, kuten korjasin Hauenkuonon ja Salomaan kennelien www-osoitteet jne. Ompun juoksun lähestyessä ( Kyllä se tulee ennenpitkää, viimeistään heinäkuussa…) tuollaiset asiat tulevat tärkeiksi, ja mikäs on sukutaulua katsoessa, kyllä sieltä löytyy niin upeita muotovaliokoiria taustalta.
Tänään on ulkona satanut ja paistanut! Mutta ennen ulkoilua otimme ja leikkasimme koirilta kynnet…Ihan täytyy ihmetellä nykyään, miten helposti se nyt käy!! Ompun kanssa hoksasimme jo ajat sitten, että täytyy laittaa nokka kiinni, jotta koira pysyy rauhallisena- mutta Handyn kanssa olemme käyneet monet taistelut, ennekuin ymmärsimme, että se voi antautua kynnenleikkuuseen vasta sitten kun siltäkin on nokka suljettu. (omatekoinen kankainen kuonokoppa) Huh! Koira varmaan vaistoaa, ettei kynnenleikkuu ole meidänkään mielestä kiva juttu…
Tämä arkinen aherrus suorastaan uuvuttaa! Koirat ovat taas saaneet useita päiviä tyytyä vain talutinlenkkeihin- no, on Handy ja Omppu päässeet pari kertaa yksitellen vapaillekin lenkeille pelloille ja metsään. Tänään viimeksi kävin Handyn kanssa treenaamassa. Tästä kotoa yritimme lähteä reellä kahdestaan. No, ensimmäinen 30 m menikin hyvin, ja sitten tuli koiran ulkoiluttaja uroskoiran kanssa. Siinäpä sitten peruuteltiin ja odoteltiin ohitusta…Sitten seuraavat 30m ja koira takapihalla – melkein mentiin kylään. Sitten menikin jo 50m – ja taas koira takapihalla. Nyt ohitus sujui jo kohtalaisesti. Sitten n. 200m, ja lapsi ulkoiluttamassa koiraa! Voi ei, taas seisottiin paikallaan ja odotettiin ohitusta. Huh, sitten kauempana näkyi jo mies tutun uroskoiran kanssa- ja me päätimme kurvata takaisin. Paluumatka samoja jälkiä meni suorastaan hyvin, vaikka ne koirat odottelivat edelleen siellä takapihoillaan. Että sellainen treeni! Ei meinaa onnistua tästä omalta pihalta lähteminen ainakaan illalla.
Tänään meidän Topias auttoi minua ja hommasi näille meidän sivuille ihan oikean vieraskirjan! Mahtava juttu, toivottavasti vierailijamme kirjoittelevat meille viestejä maailmalta…Ja heti saimme jymy-yllätyksen! Matin serkku Ruotsista on vieraskirjamme ensimmäinen kirjoittaja! Oli mahtava kuulla, että hekin ovat löytäneet nämä meidän sivut – varsinkin kun niin harvoin kuulemme toisistamme.
Eilispäivä oli sekä koirille että meille itsellemmekin hauska päivä. Kävimme pitkästä aikaa Kannuksessa Hautaluoman perheen luona kyläilemässä ja koiria vedättämässä. Hertta ajoi neljällä huskyllään edellä ja Matti ajoi meidän koirillamme jäljessä n. 3 km lenkin peltoteitä pitkin. Eipä taas puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Onneksi ei tullut mitään haavereita, ja myöhemmin koirat saivat tutkailla toisiaan häkkien lävitse.Handykin osasi käyttäytyä!
Rukan reissu tuli tehtyä! Kotiuduimme eilen illalla, ja koirat haettiin kotiin myös Koirahoitola Onnelasta. Hyvin olivat siellä osanneet käyttäytyä, ja kotiin tulivat mielellään. Oli hassua katsoa, miten uni maistui niille täällä kotona ja omassa tarhassa. Kiva tietää, että on olemassa paikka, minne koirat voi hyvällä omallatunnolla jättää joksikin aikaa!!
Eilen meillä vieraili Katja Rautiosta lastensa, Ukon ja Mari-handlerin kanssa. Muutaman mutkan jälkeen pääsimme itse asiaan, eli Ukko sai kokeilla Katjan kanssa miltä tuntuu reen vetäminen. Tähän asti Ukko on tehdnyt töitä lähinnä vetämälla Katja lapsia ahkiossa, eli se on ollut lähes päivittäin työkoirana Katja apuna. Vanhimmalla Katjan tyttäristä on diabetes, minkä takia liikkuminen kodin ulkopuolelle on aika työlästä, mutta onneksi Ukko jaksaa leikittää ja juoksuttaa lapsia, ja tarvittaessa vetää lapset ahkiossa kotiin, jos lapsilta on voimat ehtyneet.
Birchrock's Alaskanmalamutes 