Heipä hei, pitkästä aikaa! Edelleen elämässämme piisaa kiireitä joka viikonlopulle: eilen Topias hiihti kilpaa Nivalassa…ja tänään on Samulla kauden viimeinen sarjapeli täällä Ylivieskassa. Lisäksi nyt viikonloppuna on uimahallilla messut, jonka järjestelyissä olemme Matin kanssa mukana monella tavalla. Ja tietenkin koirat jäävät vähemmälle huomiolle! No, eilen kuitenkin otimme iltapäivällä koirat autoon ja ajelimme tuonne etäämmäälle "mastotielle", jossa nostimme reen tielle ja koirat reen eteen- ja menoksi. Näyttipä mukavalta, kertoi Matti joka oli ohjastajana…Koirat nauttivat tosiaan, kun pääsevät kunnolla juoksemaan. Täytyy yrittää jossakin välissä tehdä sama juttu tänäänkin. Ompulla on alkanut karvanlähtö – oliskohan kevään merkkejä, tai merkki muuttuvasta hormonitasapainosta ja juoksun lähestymisestä? Hila kuulemma jo odottelee Ompun vierailua.
16.2.2005 Omppu kävi Nivalassa eläinlääkärissä. Kyseessä oli joukkosilmätarkastus. Odotushuoneessa Omppu käyttäytyi hyvin ja hurmasi muita odottelijoita…ja tarkastus sujui hyvin. Ja mikä tärkeintä, silmät ovat TERVEET, siis ei kaihia….Nyt on hyvä odotella edelleen sitä juoksua! Karvaa on alkanut Ompusta irrota, mikä on yleensä merkki juoksun lähestymisestä, joten…eiköhän se siitä pikkuhiljaa tule.
Käypa katsomassa Alaskanmalamuutti-yhdistyksen online-foorumista juttu alaskanmalamuutista , joka omistajiensa eron takia etsii uutta kotia! Toivottavasti uusi hyvä koti löytyy pian tuolle Rasmukselle!!
Tänään koirat ovat saaneet vain narulenkkejä! No, aamulla Omppu ja Handy kyllä järjestivät pienen kilpajuoksun ennen häkkiin menoa. Vauhtia piisasi. Pihamme ympärillä ei ole aitaa, joten pientä jännitystä on aina kun koirat päästää irti omalla pihallakin! 
Huh! Tulin juuri koirien kanssa rekilenkiltä! Uskalsin pitkästä aikaa lähteä tästä kotipihasta reellä!! Voin kertoa, että se ei aina ole niin vaivatonta näiden tiukkien mutkien, ihmisten ja koirien takia. Aina ei uskalla edes yrittää, mutta nyt keskipäivällä ei juuri näkynyt muita ihmisiä tai koiria, niin päätin uskaltaa tuollaisen puoli kilometkiä mennä tuota pyörätietä kohti Koivukallion ( Birchrock’s) metsää, jonne on viime kesästä alkaen väsätty latupohjaa, mutta se ei vielä ole ollut hiihtäjienkään käytössä. No, reissu sujui muuten hyvin, mutta maasto oli sen verran mäkinen, että tosissaan sain itsekin potkutella – ja Handy äityi aina välillä näykkimään Omppua, jolloin tietenkin liinat menivät solmuun. Tuon kun saisi vielä karsittua!! No, hienosti sujui muuten – ja ehkä harjoitus auttaa tuossakin asiassa. 
Birchrock's Alaskanmalamutes 