Saaga, Handsomen luona Himangalla

Eilen kävin tapaamassa Himangalla Ompun pientä tytärtä, jonka nimi on Birchrock’s Handsome, eli Saaga. Voi että oli nätti tyttö! Noin 58 cm korkea, sopivan lihaksikas, mutta hoikka koira vielä. Naama oli hyvin tyttäömäinen ja luonne tosi ystävällinen ja pentumainen vielä. Kävimme vähän kokeilemassa, miten Saaga osaisi vetää yhdessä Handyn kanssa, ja sehän kävi kuin vanhalta tekijältä! Saaga vetää useita kertoja viikossa potkuria tai omistajaansa suksilla. Ihana, että Saagagin näyttää jäävän oikean kokoiseksi, siis ihannemittaiseksi, kun mietitään muutin suosituskorkeutta jne. Kaikinpuolin Saaga näytti nauttivan elämästään Himangalla!! Terveisiä vain Raijalle ja Karille, ja kiitos…! 

Lisää kuvia viikonlopusta

Tässä vielä pari Mikon ottamaa kuvaa viikonlopulta!

Arktiset olosuhteet Matikaisella

Tapaaminen Matikaisella sujui tosi kylmissä olosuhteissa, -28–30 asteen pakkasessa. Hauskaa oli, tai rentouttava reissu pikemminkin jokatapauksessa. Mukaan oli uskaltautunut vain 6 aikuista ja Samu, joka sairasti flunssaa petin pohjalla. Mukana olivat Mikko Vähä, Marianne Pisilä, Jouni Hautala, Panu Korva 4 kk muutti-pentunsa kanssa, sekä Matti ja minä. Viimehetkellä peruutuksia tuli sairastumisten ja kovan pakkasen takia kymmenkunta. Harmi, mutta järjestetään uusi reissu ehkä huhtikuun alussa??

Lauantaina lähdimme neljällä kahden koiran valjakolla käymään Isojärven laavulla, joka oli n. 7 km etäisyydellä Matikaiselta. Reissu meni hyvin, jos ei oteta lukuun sitä sivuttaisvolttia, jonka tein alkukiihdytyksessä, ja yksiä liinojen sotkeutumisia …Tosin Isojärven laavulla olin itse niin maitohapoilla, ettei retkieväs oikein maistunut. No, söimme sitten senkin edestä Matikaisen päiuvällispöydässä…josta täytyy erityisesti mainita jälkiruokana olleet uuniomenat! Sain reseptinkin emännältä.

Illalla saunasimme koko porukka, Jouni ja Mikko käytyään vielä toisen yli 10 km lenkin pimeässä. Saunassa oli maalaishenkeä, pakkasen purevuuden takia sähkötkin katkesivat kolme kertaa!

Seuraavana aamuna nukuimme pitkään. Puoliltapäivin Matti ja Jouni lähtivät vielä sitkeästi käymään koirien kanssa Isojärven lenkin, joka kahdella koirakolla sujui huomattavasti hitaammin, kun Mikon nopeat koirat eivät olleet edellä kirittämässä. Mutta ei ollut tullut kylmä Matillekaan. Paluu erityisesti oli tosi vauhdikas, kun koirat olivat juuri alkaneet lämmetä.

Niin mainittakoon, että Omppu ja Handy yöpyivät Matikaisen pihalla -30 asteesta huolimatta. Aamulla säälin niitä jo niin, että kävin hakemassa kuuraturkit pariksi tunniksi tuvan lämpimään, ja emäntä syötti niille kädestä ruisvoileipää! Taisipa saada kaksi uskollista ystävää…  

Ukko menestyi maailmalla

Viime viikonloppuna sain
mukavan puhelun: Ukko l. Birchrock’s Harvest oli ollut Kauhavan
näyttelyssä parhaimmillaan ja saanut arvioinniksi EH 1 – tuomari oli
vielä sanonut, että jos junioriluokassa saisi antaa kunniapalkinnon,
Harvest olisi saanut sellaisen! Kiitoksia Kinnusen Katjalle
kovasti aktiivisuudesta näyttelyrintamalla…pitkistä matkoista
huolimatta Katja jaksaa olla aktiivinen näyttelyissä kävijä.

Kuvia eilisestä vetoharjoituksesta

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa…

Hautalalla Puhtin ja Aran vieraana

Tänään lähdimme Ompun ja Handyn kanssa ensimmäisen kerran oikein kunnolla kyläilemään Hautalan Jounin ja Virpin luokse Sievin Jokikylälle. Tarkoituksena oli hiukan treenata yhdessä vetohommaa Jounin tekemällä baanalla, joka lähti heidän kotipihastaan. Lenkki oli peltoa ja metsäautotietä pitkin n. 1300m, mutta ajattelimme aloittaa varovasti, kun koirien käyttäytymisestä ei ollut etukäteistietoa…

 

Jouni oli itse rakennellut koirilleen Puhtille ja Aralle uutuuttaan kiiltävän reen, jota tutkailimme hetken. Sitten aloimmekin laitella koiria valjaisiin. Silloin jo oli nähtävissä innostumeisuutta, joten pyysin Mattia menemään ensimmäisiksi kierroksiksi reen jalaksille. Ja aivan oikein, vauhtia kyllä piisasi, pois alta vain risut ja männyn kävyt. Ensimmäinen kierros sujui koirilta salamana, toinenkin meni tosi vauhdikkaasti, mutta kun minun vuoroni tuli, Puhti pisti istumaan, eikä millään enää halunnut lähteä minnekään! Olisko juoksu tulossa, epäili Jouni. (Sehän tiedetään, että tuolloin nartut voivat olla tosi oikukkaita.) No, eipä siinä mitään – Jouni ryhtyi vetokaveriksi itse Aralle, joka kyllä oli vielä innokas jatkamaan. Ja Omppua ja Handyä sai edelleen jarrulla pidellä. Ensimmäisen 20 m jälkeen ohjastin hetken jopa polvillani, sen verran vauhdikkaita olivat koirien liikkeet. Rekiretkeily on totisesti oma lajinsa, jota sietää harjoitella erityisesti möykkyisessä maastossa! No, loppumatka sujui ihan mallikkaasti, mutta ajattelimme lopettaa hiukan ennenkuin ilo hommasta katoaisi. Ja koirat jäivätkin tyytyväisinä pötköttelemään, kun itse käväisimme juomassa kupit kahvia.

 

Seuraava kunnon treeni koirille tuleekin sitten viimeistään Oulaisissa. Työ haittaa siinä määrin tätä harrastusta, että aina kun palataan töistä, on jo pimeää. Vetolenkit kunnon maastossa jäävät pakostakin viikonlopuksi, ja silloin on totisesti paljon muuta kilpailevaa ohjelmaa- jääkiekkoa ja hiihtoa molempien poikiemme toimesta. No, onneksi keväällä tulevat sitten jo valoisat illat! Sitä odotellessa…

Hessu kävi kylässä

Aika menee niin äkkiä, enkä tahdo ehtiä kirjoitella aina kuulumisia…Viime viikolla näimme taas pitkästä aikaa Hessun, eli Ompun Birchrock’s Hattrick-pennun!! Linda ja Mika olivat ystäviensä kanssa matkalla lappiin, ja poikkesivat sitten menomatkallaan meille kylään. Olipas Hessusta kasvanut massiivinen poika! Korkeutta on varmaan noin 70 cm, ja lihaksia ja massaakin löytyy jo aika lailla. Poika oli  myös aika villi ja innoissaan kyläilystä. Omppu ja Handy olivat aluksi häkissä, sitten loppuajasta päästimme Ompun Hessun kanssa takapihalle irti- ja voi Hessu-parkaa…huomasi heti olevansa tosi pieni poika. Omppu kun laittoi Hessun heti maahan. Nartut osaavat todella tuon taidon. No, muuten ei ollut mitään rähinää, Omppu vain osoitti pojalle paikan. Handy taas meinasi ihan revetä liitoksistaan, sitä niin tympäisi kun toinen uros tuli sen pihalle. Varminta oli pitää Handy häkissä. Kyllä Hessu yritti sitä kuitenkin leikittää, vaikka Handy kuinka ärhenteli- loppuajasta sekin sitten näytti hiukan rauhoittuvan. Koiria on joskus vaikea ymmärtää! Handy on hyvin arka, vaikka onkin iso- luulen että sen ärhentely muille uroksille on lähinnä arkuuden syytä. Viimeaikoina olen yrittänyt tietoisesti tutustuttaa Handyä muihin uroksiin, jotta turha arkuus jäisi pois.

 

Koirien kanssa olen kuluneen viikon aikana yrittänyt usein ajaa potkurilla näillä pyöräteillä tässä ympäristössä- tänään sitten lähdin reellä Handyn kanssa tuohon vähän matkan päähän peltotielle. Kohtalaisen hyvin meni, vaikka poika poloinen on jo pari vuorokautta ollut aivan sekaisin jonkun juoksussa olevan nartun vuoksi- uikutusta ja tepastelua riittää sisällä ja ulkona. Täytyy toivoa, että hajut vähitellen häipyvät ja poika toipuu entiselleen!!

 

Mahdollisesti loppiaisen maakuntaviestin jälkeen ( Topias saa edustaa Ylivieskan 1. joukkueessa ) yritämme päästä käymään Hautalan Jounin ja Virpin luona kylässä…järjestämme yhteisen rekilenkin. Sitä ja Oulaisten tapaamista odotellessa…Ja Hautaluomallekinpitäisi ehtiä jossakin vaiheessa käymään- sielläkin olisi rekilenkkejä tiedossa!