ILMOTTAUDU TREENITAPAAMISEEN!!

Muutoksia suunnitelmiin!! Tammikuun lopun tapaaminen Louekalliolla ei onnistukaan, koska siellä ei valitettavasti ollut riittävän pitkää ajouraa koirille, ja koirien "majoittaminen" Louetin päärakennuksen lieppeillä olisi ehkä ollut ongelmallista muiden vierailijoiden vuoksi…Siksi tapaamme jälleen Matikaisella! Siellä innokkaimmat pääsevät ajamaan jopa 30 km lenkin parinakin päivänä. Ilmottaudu pian minulle tai Mikolle, ja varaa lisäksi majoituksesi itse Matikaisen lomaparatiisista. p. 421352. Tapaamisiin 21.-22.1!!

Joulun taikaa

Taas on joulu! Ei tunnu olevan vielä pitkä aika sitä, kun Handy vietti viimejouluna kanssamme ensimmäistä jouluaan – vuosi on kulunut tosi äkkiä. Joulunalusaika oli tosi kiireistä, en kerennyt kirjoitella tännekään kuulumisia, kun koko ajan oli menoa sinne ja tänne, leipomista, ja ruoan laittoa, sekä kiireessä vielä koirien lenkityksetkin. Kokeilimme taas pitkästä aikaa potkurikyytiäkin tavallisten lenkkien jälkeen  , vuoroiltoina Handy ja Omppu. Hyvin sai pitää polvia koukussa, että jalaksilla pysyi, ja vauhti oli aikamoinen varsinkin Ompulla. Handyä haittaa nuo pyöräteiden hajut enemmän. Kovin aikaisin ei voi liikkeelle lähteä, vaan pitää odotella, että muut ovat lenkkinsä tehneet, jottei tule mitään vauhtiongelmia.

 

Jouluaattona kummatkin koirat olivat aivan tohkeissaan, kuten me itsekin. Ja kun ilta saapui, ja isovanhemmat olivat joulupöydästä kotiutuneet, alkoi päivän jännittävin hetki! Että oli ihmeellistä taas seurata koirienkin käytöstä. Topias esitti pukkia  oikeassa pukin asussa, ja oli siinä Handylläkin oma tehtävänsä leikkiä puki poroa. Handyä vain jännitti niin, että oli välillä polvet koukussa. Ja olihan se jännää, kun niitä paketteja oli niin paljon! Joka ikinen piti ainakin Ompun tarkastaa, josko olis sille tarkoitettu…Ja olihan niitä pari pientä jyrsittävää pakettia koirillekin annettavaksi. Ja syötävää riitti muutenkin. Illalla oli ihana pötkötellä meidän jaloissa mahat täynnä kynttilän valossa.

 

Tänään onkin sitten pariin otteeseen käyty kinkun sulatuslenkillä. Ompun kanssa kävin aamusella Pöyhösellä Nanukin omistajalle kertomassa tammikuun tapaamisesta Louetilla. Nanuk on ihana punavalkoinen ylivieskalainen malamuuttiuros. Nanuk olikin tapaamisesta aivan otettu!! Ja sen me kuulimmekin. Ja lähtömme jälkeen olikin koko päiväksi riittänyt touhukkuutta, jopa siinä määrin, että lenkille oli pitänyt päästä kolme kertaa- ja yhdesti karkureissulle…Vielä illall yhdeksän maissa tapasimme tuolla pyörätiellä- Nanuk oli matkalla Tarmon kanssa Omppua tapaamaan! Ilmeisesti Omppu on Nanukin nenään ihanan tuoksuinen narttu!

SURUJA JA ILOJA

Elämässä on ollut taas monenlaista mutkaa ja mäkeä…Olemme surreet yhden Ompun pennun kuolemaa!! Olemme sanattomia! Olemme itkeneet itsemme kipeiksi. Murhe on vielä niin suurena läsnä. En halua kertoa tästä enempää. Kiitos kaikille teille jotka olette surreet kanssamme!

 

Onneksi koirat Omppu ja Handy ovat aina yhtä pirteitä ja touhukkaita. Tänään kävimme metsäautotiellä reellä vedättämässä niitä. Aina vetohommatkaan eivät suju niin hirveän mallikkaasti. Itselle meinaa tulla ihan välillä hiki, kun reellä saa potkuttaa ja juosta ylämäissä. Ja Handyllä on välillä liikaa virtaa, näykkii Omppua ja liinat menee solmuun…Omppu taas välillä heittäytyy laiskaksi, liinat löysälle, ja antaa Handyn tehdä työt.

 

Onneksi pääsemme taas kuukauden kuluttua yhdessä muiden malamuuttiharrastajien kanssa yhdessä kokeilemaan joukkovetolenkkien huumaa. Uskonpa, että silloin vauhtikin on ihan erilainen. Tapaamme tällä kertaa Sievin Louekallion laskettelukeskuksessa, jossa yöpyminen pääräkennuksessa on mahdollista, ja metsäautoteitä riittämiin. Odotan innokkaana useita osallistujia paikalle – monet ovat jo ilmottautuneetkin minulle.

 

Koko kansalle toivottelen vain lämminhenkistä joulunalusaikaa!