Vetolenkki taas

Ai että osaa olla mahtava tunne, kun koirat toimivat kuin ajatus…tai ainakin melkein. Handyn ja Ompun kanssa kävimme nyt toisen kerran vetolenkillä, ja kylläpä veto näytti maistuvan. Lenkille ei tullut pituutta kuin vajaa kaksi kilometriä, mutta Handyn kanssa, ja varsinkin näin kesän jälkeen, ajattelimme aloittaa hiukan kevyemmin. Ensi kerralla lenkille voi jo tulla kilometrin verran enemmän pituutta.
Ja tietenkin taas kävimme uittamassa koirat heti lenkin päälle! Ja nyt täytyy lähteä soittamaan koirahierojalle, joka kuuluutti hierottavia lehdessä…tahtoo kuulemma "harjoitusasiakkaita" opiskelunsa ohessa. Luulenpa, että koirilla on lihakset äkikseltään maitohapoilla, joten hieronta tuntuu varmasti mukavalta.

Kesätauko on päättynyt!

Kesätauko on sitten ohitse…otimme koirat, vesisadetta uhmaten, ja ja lähdimme pyörävetolenkille!!
Virtaa riitti Handy-pojassa sen verran paljon, ettei meinannut muistua mieleen vetohommien salat. Olis vain halunnut näykkiä Omppua ja juosta kylki kyljessä. No, loppumatkasta sitten Matti päätti uskaltaa ottaa molemmat koirat saman pyörän eteen, ja johan alkoi sujua. Yhteistyö on mukavaa, ja koirien ilme muuttui heti tyytyväiseksi.Vauhtia piisasi… Ja lopuksi sitten taas vapaata lenkkeilyä.  

17.7 Hilan vierailukuvia

Saimme kivaa postia! Kari ja Anne Koppanen kävivät silloin viime sunnuntaina Hilan kanssa tutustumisvierailulla kotonamme. Koirat vaikuttivat tulevan hyvin toimeen keskenään, ja todisteena siitä näemme tässä muutaman Karin ottaman kuvan. Upea uros tuo Hila! Ihan jännittyneinä jäämme odottamaan niitä aikoja, kun näemme uudet pennut pentulaatikossaan…

Vapaata lenkkeilyä

Koirat hymyilevät taas!! Aurinko on mennyt taas hetkeksi pilvien taakse, ja olemme saaneet vettä oikein kunnolla..Koirillakin on taas menohaluja, joten päätimme viedä ne reilun viikon tauon jälkeen taas vapaalle lenkille "mastotielle", joka on sen verran syrjässä, että siellä harvoin kohtaa muita ihmisiä tai eläimiä, mitä nyt hirviä…
Päästimme koirat irti, ja ne saivat taas juosta sydämensä kyllyydestä – ja uida ensin mustissa ojavesissä ja sen jälkeen puhtaassa kaivantomontussa. Voisiko koira enää enempää toivoa? No, luut ne olivat saaneet jo hiukan aiemmin illalla!
Koirien vuoksi melkein odotamme jo viileämpiä säitä, ja tilaamaamme vetopyörää, joka on eräällä nuorella miehellä jo työn alla. Rekikin pitäisi korjata,liitos- narut ovat katkeilleet kuivan kesän aikana..

Näyttelypäivä Nivalassa ja muuta tarinaa

Hellepäivät ovat jatkuneet melkein pari viikkoa…mitä nyt välillä oli pari 18 asteen päivää täällä Ylivieskassa, ja Kalajoella jopa 15 asteisia päiviä pari kappaletta. Olimme koko perhe kolme vuorokautta Kalajoelle lomailemassa. Koiratkin näyttivät viihtyvän, ja ensikosketus mereenkin saatiin. Handy vain jatkoi syömättömyyttään, ja muutamana päivänä se suostui syömään käytännöllisesti katsoen vain sipsejä…olisikohan kuumuus ja syöttämäni matokuuri ollut syynä. No, sepä ei ainakaan parantanut koira-poloisen ulkonäköä näyttelyä ajatellen!! Laiha kuin luuranko, ja vielä lähes ilman pohjavillaa! ! Ei siis ollut mitään odotettavissa näyttelyä ajatellen..
Tänään sitten oli tuomion päivä. Kehässä meni ihan kivasti, ottaen huomioon, että kyseessä oli vasta Handyn toinen näyttely. Tuloksena sininen nauha, ja kokonaisarvio hyvä. Massaa pitäisi vielä saada ja pään leventyä suhteessa muuhun kroppaan. Ei ollenkaan huonosti, vaikka Handystä emme odotakaan mitään muotovaliota sen suuren koon vuoksi. Silmällä katsoen näyttää poika jo n. 70 cm korkealta.
Handyn veli Harvest, eli Ukko, sai taas punaisen nauhan, eikä arvostelusta löytynyt muuta negatiivista, kuin lähes täydellinen turkin puuttuminen, no se olikin aivan totta. Mutta odotettavissa on syksy ja uudet hienot pohjavillat!!
Handyn sisko, Harmony, Harmi, oli tullut Haukiputaalta näyttelyreissulle, eikä ollenkaan turhaan. Norjalainen tuomari näytti ihastuvan Harmin olemukseen, kehui sen loistavaksi tyypiksi, ja haluaisi kuulemma nähdä sen vuoden kulutta taas uudelleen. Siis näin hienoja uutisia tällä kerralla…
Ja sitten vielä yksi hyvä uutinen: Omppu tapasi tänään uuden "sulhasensa", Hauenkuonon Hiilavan, jonka omistajat Kari ja Anne ovat lupautuneet antamaan Ompun tulevien (toivottavasti) pentujen isäkandidaatiksi!
Ja katsokaapas kuvasta, siinä vasta upea uros! Odotamme siis Ompun ensi kevään juoksua malttamattomana. Pentukuume on korkealla. 

Lisää kuvia

Lisäilen tässä yhä vieläkin kuvia albumiin. Käykääpäs katsomassa…

Edellinen Vanhemmat artikkelit